22 elokuuta, 2019

Vuosi 2019...

... voidaan kruunata hammaslääkärivuodeksi!

Jälleen luvattoman pikä kirjoitustauko, mutta päivitelläänpä meidän hammashommia tähän kirjoitukseen.

Viime kirjoituksessa Seppo oli menossa hampaanpoistoon ja operaatio sujui hyvin ja ukkeli parantuikin siitä nopeasti .

Seppo kotona operaation jälkeen. Hieman on "pihalla" koko ukko.


Keväällä Maikki ja Keiju kävivät hammaskivenpoistossa sekä samalla tsekattiin suun kunto. Ja Maikilta poistettiin yksi heiluva maitohammas. Keijulle siten varattiinkin aikaa isompaan operaatioon. Keijulta poistettiin yhteensä 9 hammasta/hampaan nököä, ei ollut mikään pieni operaaio, mutta Keiju oli oikein reipas potilas ja toipui isosta operaatiosta mainiosti. Keijulla on jäljellä oikeastaan poskihampaat, mutta elämä pääosin hampaattomana ei ole tuonut arkeemme erikoisempia kommervenkkejä. Nappuloita liottelin ja muussasin alkuun, mutta tällä hetkellä Keiju syö niitä jo kuivina. Myös putkiluiden järsiminen ja kantaminen onnistuu.

Keijua väsyttää, reagoi nimeensä häntää heiluttamalla <3
"Mikä maa, mikä valuutta?"


Keijun ja Maikin jälkeen olivat vuorossa Molla, Zara ja Klaara, jotka pääsivät hammaslääkäriin heinäkuussa. Mollalla ja Zaralla muutamia heiluvia hampaita, mutta ei tälle erää sen isompaa. Klaaralla sitten olikin yksi lohjennut poskihammas, joka piti operoida suht pian. Ja tämä operaatio tehtiin viime viikon perjantaina, eli vielä neiti on "toipilaana", eli vielä on lääkekuuri päällä ja hampaankoloa putsaillaan pari kertaa päivässä. Tikkejä arviolta 4-6, oli hieman vaikea arvioida tuoreeltaan ja nyt osa tikeisä näyttäisi joko sulaneen jo tai katkeilleen. Reikä ei ole kuitenkaan vuotanut. Ruuan saa tällä hetkellä pehmoisena ja luut ovat tietysti kielletty.

Klaara nukahtaneena ennen operaatioo. Pöksyt jalassa koska juoksut.


Muuten Klaara on voinut oikein mainiosti, toki hyvät kipulääkkeet auttavat paranemisessa, mutta lääkkeiden antaminen sekä hampaankolon putsaus. Nou, nou! Nyt Klaara on jo alkanut oppimaan koska/missä tilanteessa kolo putsataan, eli ruokailujen jälkeen (eli 2xpvä), samoin lääkkeet olen antanut hieman ruokailun jälkeen. Aluksi lääkkeet meni ilman isompia kikkailuja, mutta nyt saa kyllä tehdä jo hieman töitä että saa edes suun auki :D Pilleriä pyöritellään suussa eikä suostuta nielaisemaan vaikka kuola valuu suupielistä. Ja nyt uutena on tullu pillerin pujauttaminen poskien suojiin, kiitetään lääkkeestä, käännytään ja muutaman askeleen päässä sylkäistään pois. Onneksi kuuri on loppusuoralla, mutta suukin alkaa pysymään tiukemmin kiinni päivä päivemmältä. Huomenna varmaan tarvitsen jo tunkkia...

Alku vuodesta huomasin Zaran yhdessä nisässä patin, jonka epäilin ensin olevan liikkeelle lähtenyt siru koska en löytänyt sirua niskasta. Mutta tuossa heinäkuussa huomasin että palleroita oli tullu kaksi lisää, saatoin jo arvella mitä ne ovat. Hammaskivenpoistopäivänä lääkäri katsoi patit ja nisäkasvaimiahan ne ovat. Tällä hetkellä seurailen niitä. Toivon etteivä ne lisäänny ja villiinny.

Tänä vuonna rahaa on mennyt sievoinen summa koirien hammaslääkärikuluihin, mutta halusin että koko porukan suu tarkistetaan vaikkakin vain varmuuden vuoksi. Suun todellista tilannetta ei pysty silmämääräisesti itse katsomaan kunnolla. Tokihan esim. hammaskiven, katkenneen hampaan tms. näkee itsekkin, mutta poskihampaat onkin sitten eri juttu. Tai Keijun tilanteessa katkenneet hampaat. Keiju tai Klaara eivät kumpainenkaan ole näyttäneet olleensa kipeinä, vaikka heille sitten olikin tiedossa isommat operaatiot. Liputan siis hammasterveydenhuollon puolesta ja kannustan kurkkaamaan sinne oman koiran suuhun. Miltä siellä näyttää (onko näkyvää hammaskiveä, katkenneita hampaita), miltä suu haisee, aristaako koira jos hampaisiin koskee vai antaako edes avata suutaan. Hampaiden pesemisen olen myös aloittanut koirillani ja suosittelen hampaiden pesua edistämään suun hyvinvointia :)


20 maaliskuuta, 2019

Kevättä kohti...

Ei kyllä kovin keväiseltä tunnu. Tätä kirjoittaessani lunta tupruttaa jälleen. Lunta täällä meillä on vielä runsaasti. Muutamia keväänmerkkejä bongailin tänään lenkillä: pajunkissat sekä joutsenet.

Jälleen tällainen kevyen pitkä väli ollut kirjoittamisessa. Tietokoneeni sanoi itsensä lopullisesti irti useista tekohengitysyrityksistä huolimatta.Onnekseni sain äidiltäni hänen vanhan tietokoneensa, mutta minulla ei ole tässä kuvia, joten tämä kirjoitus tulee olemaan kuvaton :/

Klaara on viime postauksesta lähtien syöny 1st Choicen Hypoallergenic-ruokaa ja lisukkeeksi olen lisännyt hieman kanaa. Tässä hieman mietiskellyt, että en todennäköisesti vaihda tätä nappulaa Klaaralta koska se on sopinut hänelle hyvin.Mitäpä sitä sopivaa ruokaa vaihtamaan jossei ole pakko.

Joulun alla Molla pääsi säikäyttämään oikein huolella. Ajattelin joulutohinoissani trimmaavani ja peseväni koko lauman. Aloitin sitten Mollasta ja Maikista. Operaatio sujui kumpaiseltakin hyvin, ei ongelmia, mutta seuraavana aamuna Molla oli kipeä.Sain paikannettua kivun selkään, vatsaan tai peräpäähän. Niitä kun käsittelin, Mollaa sattui. Koitin kovasti miettiä mitä oli tapahtunut. Oliko Molla tippunut jostain? Joku törmännyt vauhdilla Mollaan? Vai mitä ihmettä. Lopulta päädyin siihen tulokseen että Mollan selkä oli kiukustunut/mennyt juntturaan pesusta ja ulkona olevasta pakkasesta. Koska aikaa on kulunut, en enää tarkalleen muista, mutta kokeeksi annoin Mollalle kipulääkettä, joka helpotti selkeästi neidin oloa. Lisäksi varovaisesti "hieroin" selän aluetta ja päätin seurailla tilannetta. Jouluna tarkastin kaikki "lähialueella" päivystävät eläinlääkäriasemat, jotka olivat Jyväskylässä ja Tampereella. Muistaakseni 25.12 meidän piti mennä sukuloimaan Nokialle ja päätin ottaa tietysti Mollan mukaan ja viedä hänet Tampereelle lääkäriin. Kuinka ollakkaan meidän autosta oli akku tyhjentynyt, joten emme päässeetkään lähtemään. Koska auto oli mykkänä, ei auttanut kun laittaa akku latautumaan ja seurata Mollan vointia. Kipulääke alkoi toimimaan ja Mollan olo koheni, joten päätin syöttää kipulääkettä viikon kuurin. Molla toipui täysin ennalleen <3 Joulu meni hieman sekavissa ja murheellisissa oloissa kun maalailin kauhukuvia ja itkeskelin että taasko pitää yhden laumasta lähteä. Onneksi lääkitys ja selän "hierominen" helpotti ja mamma on omaitsensä ja täysissä voimin.

En nyt muista, kirjoitinko kun Seppo kävi syksyllä, olikohan lokakuuta, hammaskivenpoistossa. Eläinlääkäri suositteli alkuvuoteen suun rtg-kuvausta ja mahdollisesti samalla voisi poistaa hammaskivet, jos sellaisia oli tullut. Tammikuussa Seppo kävi suun rtg-kuvissa ja hammaskiveä oli ehtinyt muodostumaan, joten nekin poistettiin samalla. Meni parisen viikkoa kun heidän hammasspesialistinsä ehti lomansa jälkeen katsomaan Sepon kuvat ja soittelivat tuloksista. Pari poskihammasta suositeltiin poistettavaksi ja siihen operaatioon varasin ajan tämän kuun lopulle.Suoraan sanottuna minua hirvittää kun Seppoa nukutellaan näin useasti pienen ajan sisällä. Kyllähän sen pitäisi perusterveelle koiralle olla turvallista, mutta silti sitä aina pelkää nukutuksia.

Kunhan saan Sepon suu-asian hoidettua, alan selvittelemään tyttöjen sterilointi-asiaa eteenpäin.

Kanojen ja lampaiden uusi asumuskin jäi hieman keskeneräiseksi, talvi tuli ja yllätti. Lisäksi mies vaihtoi työpaikkaa ja oli hieman kiireinen ja väsynyt uusista kuvioista. Onneksi elukat pärjäsivät tämän viimeisen talven hyvin noissa vanhoissa tiloissa. Musta tipu, Mokka, josta viime postauksessa kirjoittelin, vaikutti pariin kertaan alkutalvesta huonolta. Epäilin vahvasti marekia, mutta halusin kokeilla vitamiinipommia, josko se auttaisi oireisiin. Suureksi yllätyksekseni se auttoi ja Mokka on voinut hyvin.Viime syksyn tipuista oli yksi kukko ja muut kanoja, aika hyvä kanaprosentti <3 Nyt täytyy kyllä vahtia himohautojia koska tälle vuodelle ei ole tarkoitus lisätä kanamäärää.

Mukavaa alku kevättä!


25 syyskuuta, 2018

Kevät-kesä-syksy

Edellistä kirjoitusta en halunnut "sotkea" meidän muilla kuulumisilla, joten kirjoittelen niistä oman tekstinsä.
Tämä teksti on ollut luvattoman kauan luonnoksissa, pahoitteluni. Mutta nyt koitan kirjoittaa meidän kaikki kuulumiset ajantasalle :)

Touko- ja elokuussa meille kuoriutui yhteensä 8 tipua! Kaksi toukokuussa kuoriutunutta, Kinder ja Surprise, osoittautuivat kanoiksi (jes!) Elokuussa kuoriutuneista toinen oli mennyt jostain kolosesta lampaiden puolelle ja löytyi siten kuolleena, toinen tipu, joka oli nuorin, on kadonnut jäljettömiin. Epäilen että joku pienpeto on yöllä käynyt pienen tipusen nappaamassa :( Loput 4 elokuussa kuoriutunutta ovatkin kasvaneet kovasti. Vielä en täydellä varmuudella osaa sanoa ovatko he kukkoja vaiko kanoja. Meille kuoriutui ekaa kertaa musta tipu, joka ristittiinkin Mokaksi :)

Mokka sisaruksensa kera


Kesäkuussa tyttären Toffo-pupu päästettiin autuaammille porkkanamaille. Nöpö-pupu muutti alakertaan seuroihin ettei tarvitse olla niin paljoa yksin varsinkaan syksyllä kun koulut jatkuvat ja tyttären koulupäivät pidentyvät. Nöpöstä onkin kuoriutunut oikea seuraneiti, joka yrittää kovasti tehdä tuttavuutta Luke-kissan kanssa.

Alkusyksystä myös meidän viljakäärme luikerteli paremmille hiirimaille.

Huhhellettä, heinäkuussa oli useampana päivänä +30 astetta (ja meni se kyllä ylikin). Ulkona käväisimme pikaisesti ja viihdyimme suurimmaksi osaksi sisätiloissa tuulettimien äärellä. Klaaralla otin käyttöön viilentävän alustan, jonka laitoin sen yhdelle lemppari makuupaikoista. Harjikset eivät alusesta välittäneet, ennemmin yrittivät tehdä siihen pesän, joten luovutin alusen käytön heillä (alustaa ei saisi kuopia). Märällä, vilpoisalla pyyhkeellä pyyhin koko porukkaa. Toimenpide ei saanut suuria hiphiphurraa-huutoja aikaiseksi, mutta selkeästi koirien olotilat helpottuivat.

Osaltaan siksi kirjoituksen julkaiseminen (ja valmiiksi kirjoittaminen) on venynyt kun odottelin Aadan uurnaa. Aadan kuolinpäivänä päätin, että en odota uurnaa (jos näin karkeasti voin sanoa), sillä tiesin että kesäaika pidentäisi uurnan kotiin saamista. Kun uurnaa ei kuulunut, aloin  jo olemaan hieman malttamaton ja kävinkin sitä jo kerran kyselemässä. 9-viikkoa oli kyllä todella pitkä aika odottaa Aadaa kotiin. Jotenkin tuo uurnan kotiutuminen on iso osa surutyötä ja sen kotiutuminen vie surua taas eteenpäin.
Jami, Elmo ja Aada <3
Minulla on Jamin, Elmon ja Aadan uurnat hyllyllä, jossa on mm. koirien vanhoja leluja sekä muutama muu itselle surun hetkellä tärkeä esine, posliininen kultainennoutaja jolla on Jamin kaulapanta kaulassa, Jamin ja Elmon valokuva. Aadan uurnasta vielä puuttaa nimiplakaatti. En yhtään muista mihin olen sen silloin laittanut säilöön, kun se tipahti Aadan pannasta.

Kiirettä on myös pitänyt uuden kanala-lampolan remppaamisessa. Viime syksynä emme päässeet juuri alkua pidemmälle miehen olkapääleikkauksen vuoksi. Ja hyvä niin, koska jos olisin viime syksynä kiireellä tuon tehnyt valmiiksi niin kyllä olisi tänä kesänä harmittanut. Nyt on ainakin ollut aikaa suunnittelulle. Toiveissa olisi, josko saisimme homman valmiiksi viikonloppuna. Vielä pitäisi kalkkimaalit laittaa toiseen kertaan sekä tehdä sähkötyöt. Sitten pääsenkin tyttären kanssa vähän shoppailemaan uusia ruokinta- ja vesiautomaatteja :D

Vesivaneria ja kalkkimaalia
Klaaran nappulaa olen koevaihtamassa Hill's:tä 1st Choicen Hypoallergenic-ruokaan. Hill's vaikutti alkuun passelilta ruualta, mutta kesän aikana uloste oli usein löysähköä. Löysyys korjaantui maitohappobakteerikuureilla. Alkusyksystä uloste alkoi olemaan löysää ja vihertävää ja jotenkin alkoi tuntumaan ettei Klaara saanut ruuasta enään sitä hyötyä irti, mitä se oli aikaisemmin saanut. Maitohappobakteeri ei liiemmin auttanut ulosteen koostumukseen (edelleen oli löysähköä) eikä väri muuttunut. Hill's:n ruokaa olen tilannut ulkomailta, eikä se ole millään muotoa halpa ruoka ja näin lahopäiselle emännälle kuin minä, koin tuon tilaamisen hankalaksi. Usein sain jännätä ehtiikö ruoka loppua ennenkuin uudet pussit tulee. Aikani mietin tämän ruokinta-asian etenemistä ja päädyin sitten hakemaan 1st Choicea kokeiluun kun vielä Hill's:ä oli jäljellä niin sain kivasti sekoiteltua niitä keskenään. Klaara on nyt hieman vajaan viikon syönyt Hill's 1st Choice-sekoitusta (ja lisukkeena maitohappobakteereita) ja ilokseni voin todeta, että niin ulosteen väri kuin koostumus on muuttunut parempaan! Sain myös Klaaralle lisättyä lohiöljyn ruokavalioon. Määrällä ei kauheasti juhlita, mutta yritän määrää saada lisättyä syksyn aikana.
En usko, että Klaaralla on ruoka-aineallergioita. Sen sijaan uskon alkuvuoden verikoetuloksista esiin tulleen jonkinlaisen vian ohutsuolessa. Lisäksi vahvasti epäilen taipuvaisuutta refluksiin. Refluksi ja närästys on onnekseni pysyneet poissa. Tosin pari kertaa koitin lisätä oliiviöljyä ruokaan ja se selkeästi aiheutti nousuja. Vika saattaa olla liian suuressa (tai noh "suuressa") öljymäärässä per kerta, mutta sen jälkeen tuumasin ja uskaltauduin koittamaan lohiöljyä. En tiedä onko Hill's:n ruoka liian kuivakkaa, mutta Klaaran iho kuivui keväällä ja varsinkin karvanlähdön aikaan, mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Joten toivon että öljylisästä olisi enemmän apua kuin haittaa. Mielestäni Hill's:n ruoka ei myöskään ole Klaaran lihaksistolle riittävä sapuska. Syksyn tavoitteena onkin saada kadotettua lihasmassaa takaisin.
Ja tästä pääsen "aasinsillalta" siihen, että saatan vielä vaihtaa Klaaran ruuan kertaalleen, koska Klaara ei mielestäni tarvitse hypoallergista ruokaa, vaan tärkeintä olisi että se on hyvin sulavaa (mitä nämä allergiaruuat ovatkin). Näihin vaihtoehtoihin en ole vielä tutustunut, VIP-Storen myyjän kanssa vain tuli puheeksi ja sanoi että muitakin vaihtoehtoja on. Katsellaan kuinka meidän käy :) Ruuanvaihto ei kuitenkaan ole heti-nyt-ajankohtainen ja vielä olemme "tunnustelu"-vaiheessa uuden nappulan kanssa. Alku ainakin on vaikuttanut hyvältä. Ja tokihan toiveissa olisi saada lihojakin lisukkeeksi. Kesällä annoin paistettua kanaa muutamana päivänä ja vatsa toimi eikä aiheuttanut muitakaan oireita.

Klaara kaivamassaan poterossa
Kunhan saan kanala-lampola-projektin onnistuneesti valmiiksi onkin jo seuraava projekti tiedossa. Aion tuunailla vanhoista vauvojen vaatteista harjakoirille vaatteita. Vanhat vaatteet alkavat olemaan jo kulahtaneita ja viime talvena totesin, että kun koiralle tulee ikää niin se alkaa palelemaan helpommin. Meilläkin vanha hirsitalo, joka ei ole kaikkein lämpimimmästä päästä, joten jonkinlaiset talvisisäasut on tarpeen Zaralle ja Keijulle. Erilaisia vilttejä meillä onkin sohvalla ja sieltähän nuo nakupetterit varmimmiten joutuu houkuttelemaan ulos tuonne kylmään tuuleen.

Aurinkoisia syyskelejä lukijoille! :)

13 heinäkuuta, 2018

15v 7kk

"Luultavasti myrskyjä
onkin vain siksi,
että niiden jälkeen
saataisiin auringonnousu."
- Muumipappa-

Aada ja minä huhtikuussa 2007
 Huhtikuussa kirjoittelin Aadan, oletettavasti, kohdun seutuvilla olleesta löydöksestä. Aada uusinta ultrattiin anibioottikuurin jälkeen, löydös oli edelleen paikallaan. Aloimme lääkärin kanssa suunnittelemaan leikkausta. Leikkaus valitettavasti lykkääntyi meidän perheen sairastelujen vuoksi. Aadan olo oli kuitenkin hyvä, ei mitään poikkeavaa, joten luotin siihen ettei leikkauksen tarve olisi akuutti ja Aada leikattaisiin kun olisimme selättäneet flunssat ja muut taudit.

Toukokuussa havaitsin Aadan vatsan pyöristyneen. Hieman vain, mutta minä huomaan koirissani (ja eläimissäni yleensäkin) melko nopeasti pienetkin normaalista poikkeavat asiat. Mutta koska Maikki oli juuri aloittanut ensimmäiset juoksunsa, veikkasin Aadankin tekevän juoksuja (Aada oli turkkinsakkin jo aiemmin tiputtanut). Leikkaus menisi sitten juoksujen jälkeen, harmittelin jälleen sterkkauksen lykkääntymistä.
Juoksut alkoivat, turvotus ei kuitenkaan tuntunut tasoittuvan, hieman jopa lisääntyikin. Mittasin lämmön, joka oli kuitenkin normaali ja Aada oli omaitsensä, joten en antanut huolelle valtaa. 
Juoksujen loppupuolella turvotusta oli edelleen, jotenka aloin epäilemään ettei ruoka, jota syötin, jostain kumman syystä sopinut teräsvatsa-Aadalle. Aada saattoi myös ulostaa vähintään 5 kertaa päivässä ihan kunnon kasat. Vaihdoin nappulat samaan kuin mitä Klaara syö. Helposti sulava nappula varmasti toisi helpotuksen pöhötykseen.

Turvotuksesta huolimatta, joka lisääntyi pikku hiljaa, Aada vaikutti normaalilta: ruoka ja juoma maistui, kävi tarpeillaan, oli iloinen ja aktiivinen hännänheiluttelija. Kuumimpina päivinä oli hieman nuutuneemman oloinen ja Aada viihtyikin mieluummin sisätiloissa. 
Juoksut loppuivat, Aadan vatsa tuntui pinkeältä. Omat huoleni ja epäilykseni alkoivat nostelemaan päätään. Aada ei kuitenkaan aristanut vatsaansa, makoili vatsallaan ja piehtaroikin.
Päätin madottaa Aadan. Matokuuri päälle ja tiivistä kakkojen kyttäämistä. Ulosteessa ei näkynyt mitään epäilyttävää.
Matolääkekuurin jälkeen Aada alkoi tuntumaan vanhemmalta ja väsyneemmältä ja turvotus ei ollut helpottanut, päätin viedä Aadan eläinlääkäriin heti maanantaina 2.7. Mikäli Aadan vointi olisi mennyt huonompaan, olin valmistautunut päivystykseen lähtöön.
Aadan viimeiseksi jääneen viikonlopun aikana Aadan vatsan turvotus tuntui lisääntyvän runsaammin, muutoin neiti vaikutti omalta itseltään. Sunnuntai-iltana huomasin että Aadan ikenet olivat kalpeat, painettaessa kuitenkin niihin tuli normaali reaktio (ajatus hieman katkesi enkä saanut nyt paremmasta termistä kiinni).

Maanantai-aamuna soitin eläinlääkärille aikaa ja toivoin aikaa samalle päivälle. Aamu kului hitaasti enkä oikein osannut olla paikallani, kosk suru meinasi vallata silloin mieleni. Aada ei syönyt aamupalaansa Aadamaisen ahneeseen tapaan, joten sekin lisäsi huolta.
Aada ei ole oikeastaan koskaan välittänyt olla autossa. Matka eläinlääkäriin meni kuitenkin rauhallisesti. 
Eläinlääkärissä lääkäri kokeili Aadan vatsaa. Hän totesi että vatsa on suuri ja pinkeä. Vahva epäilys että vatsassa olisi runsaasti kasvainmassaa, mahdollisesti perna- ja/tai maksakasvain. Leikkaus olisi mahdollinen, joskaan ei helppo. Paraneminen haasteellista eikä tietoa onko kyseessä hyvän- vai pahanlaatuinen kasvain. Aadan paino oli noussut ab-kuurista 5-6kg. Eutanasia oli mielestäni armollisin ja paras palvelus uskolliselle ystävälle.

Aada nukahti ikiuneen rauhallisesti minun silitellessä ja höpötellessä hänelle. Niin reipas ja iloinen tyttö loppuun saakka.
Jami ja Elmo siellä toisella puolen olivat Aadaa vastassa

15-vuotta ja 7-kuukautta. Tämän kirjoituksen otsikolla viittaan elämääni noutajien kanssa. Siihen mahtui kaksi erilaista, mutta kuitenkin samanlaista noutajaa, paljon ihania, kultaisia muistoja

Aadan kuolemasta on n.1,5-viikkoa. Voi kuinka outoa on tulla kotiin kun kukaan ei tule vastaan suu täynnä leluja. Tai sukkia. Tai jotain, suussa piti kuitenkin aina, tai useimmiten olla jotain
Viime viikolla muu koiralauma oli levottomampi. Ulos kun menimme, tuntui että he olettivat Aadan odottelevan ulkona. Kovalla ryminällä ja metelillä juoksivat portille. Klaara on tuntunut odottavan Aadaa eniten. Olen kuiskinut Klaaran korvaan että kyllä se Aada takaisin kotiin on tulossa. Samanlaisessa uurnassa kuin Jami ja Elmokin. Mielestäni kyseinen uurna on niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Hyvää matkaa Aada! Pidä sinä siellä pojista huolta, minä pidän muun lauman järjestyksessä!







En saa jostain syystä meidän kotisivujen päivityksiä toimimaan, yritän ehtiä perehtymään asiaan mahdollisimman pian. Lisään tähän Aadan muistokuvan, jota yritin epätoivoisesti saada meidän kotisivuillekkin.

 

02 heinäkuuta, 2018

Muori-rakas 💜



Aada (Cerdau's Fairytale) sekä Raisa. 


"Voimasi uupui, olit väsynyt niin.
Katsoin silmiisi sammuviin.
Toivotin: Aada-rakas, hyvää matkaa.
Sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut´ seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme –
silmissä kyyneleitä."

Cerdau's Fairytale, "Aada"
12.2 2007 - 2.7 2018

Kaipaamaan jäivät muu lauma, sekä erityisesti Raisa-kissa 💜

Kirjoittelen lähiaikoina meidän kuulumisia.

04 huhtikuuta, 2018

Mitäpäs meille kuuluu?

Pajunkissa ja Timi-kissa
Myöhästyneet pääsiäisentoivotukset, kevättä kohti mennään kovaa kyytiä :-) Lunta täällä meill on kyllä reippaasti, saas nähdä koska sulavat.

Klaara

Viimeksi kirjoittelin aikalailla kuukausi sitten Klaaran tilanteesta. Nyt on lääkekuurit popsittu ja ruokinta vaihdettu Hill'sin hypoallergiaruokaan (olikohan Hill's z/d virallisemmin). Lisäksi meillä on töpseliin laitettava dap-tyylinen (stressin) haihdutin.
Alkuun kieltämättä jänskäsin kuinka onnistuu lääkkeiden antaminen. Klaara on koira jota ei kyllä saa myrkytettyä, niin epäileväinen tuo on kaikenmaailman ylimääräisiä kohtaan. Klaara on myös haastavin madotettava. Onnekseni, tai no myös Klaaran onneksi, lääkkeiden anto ja otto alkoi sujumaan ja neiti jopa alkoi yhdistämään puhelimeni hälytyksen lääkkeenottoon (näin huonomuistisena pistän puhelimeen muistutuksia kaikista tärkeistä asioista). Tässä on nyt elelty lääkkeetöntä viikon verran. Klaaran vointi ollut hyvä, joskin se oli myös kuurien aikaan. Alkuun tuli muutamia pienempiä nousuja, mutta veikkaan että aiheuttajana oli silloin possu, jota annoin ennenkuin sain nappulat kotiin.
Jänskäsin myös suostuuko Klaara nappuloita syömään, hän kun on semmoinen nirppanokka rinsessa. Alkuun sekoitin nappuloihin myös possua ja maitohappobakteeria, mutta kun sitten eräs aamu neiti oli heittänyt sen sortin ripuleissönit sisälle, päätin jättää possun kokonaan pois, jatkaa maitohappojen antoa ja katsoa rauhoittuuko tilanne. Pelkkää nappulaa Klaara on nyt syönyt kolmisen viikkoa. Alkuun nappula maistui hyvin, kunnes jätin lihan pois niin alkoi nirppailemaan. "Miksi muut saa parempaa?" - ilme on ollut joka päiväistä. Muiden kuppeja koitetaan nuuhkia kaihoisasti ja omaa kippoja tuijotetaan kuin sinne ajatuksen voimalla siirtyisi hieman lihaakin joukkoon. Saanpa minäkin mulkaisun osakseni, sen jälkeen voidaankin syödä" kun on kerran pakko eikä muutakaan näemmä saa". Ilokseni nyt totean, useitakin eri nappuloita syöttäneenä, tällä allergia ruualla jätöksen määrä on huomattavasti vähäisempää! Klaaran vatsa on siis toiminut hyvin, lukuunottamatta sitä yhtä aamuyllätystä. Maitohapot jätin muistaakseni reilu viikko sitten pois.

Sitten vielä lupailin kertoa tuosta dap-haihduttimesta. Tuo, jonka Zooplussasta tilasin, ei ole brändätty dap, enkä nyt muista kyseisen vempeleen merkkiä (pahoitteluni), mutta uskoisin sen toimivan ainakin Klaaraan. Harjakoirat ovat oma lukunsa, niihin tuo ei tunnu vaikuttavan. Tosin harjikset viettävät yönsä peittoni alla makuuhuoneessa ja ressitöpseli on alakerrassa olohuoneessa. Klaara on ollut selkeästi vähemmän stressaantunut taaperosta. Tänään aamulla kurkistelin keittiöstä kuinka taapero ajaa huristeli (lelu) autolla ihan Klaaran viereen, eikä Klaara väistänyt. Ei edes päätään tainnut nostaa. Vauvan tulo silloin 2,5-vuotta sitten oli Klaaralle kaikkein isoin muutos, muut koirat eivät oikeastaan toukasta välittäneetkään. Klaara on ollut oikeastaan näihin päiviin asti tietyn pidättyväinen ja aina valmiina pinkaisemaan pois tieltä. Näim jälkiviisaana voisin todeta, miksi ihmeessä en jo silloin ennen vauvan syntymää hankkinut tuollaista ressitöpseliä?! Koska tuote on ollut käytössä vasta sen kolmisen viikkoa, tilasin siihen uudet öljyt ja jatkan kokeilua. Aada on paukkuarka (mm. Ilotulitteet, ukkonen) ja toivon ressitöpselin helpottavan Aadn pelkoa kesällä mahdollisilla ukonilmoilla.

Aada

Aadasta puheenollen.
Käväisin pikapika visiitillä Aadan Iitu-siskon luona kun ostin hänen emännältä kaneille uuden häkin. Olipas mukavaa nähdä Iitu näin 10-vuoden(!!) jälkeen :-) Hyvin paljon oli samaa näköä ja muutoinkin samanoloinen vanharouva kuin Aadakin :-) Valitettavasti Aada ei päässyt mukaan koska autoilu ei ole rouvan mieleen, lisäksi häkki olikin hieman odotettua isompi. Mutta mahtui kyytiin pienellä säädöllä :-D
Viime viikon maanantaina käytin Aadan lääkärillä. Epäilin pissa- tai emätintulehdusta. Lääkäri ultrasi kohdun ja siellä näkyi jotain. Kohtu tullaan ultraamaan uudelleen (perjantaina?). Aada sai 7vrk antibioottikuurin mahdolliseen pissa- tai jopa alkavaan kohtutulehdukseen. Lääkäri kuitenkin epäili että Aadalla olisi kysta tms siellä kohdun seutuvilla koska Aadan yleisvointi oli muutoin hyvä, mutta kohtu ultrataan uudelleen ja sen mukaan katsotaan Aadalle sterilisointiaika pian tai hyvin pian. Antibiootit auttoivat selkeästi muutamassa päivässä (ei pessyt itseään niin usein saati ravannut pissalla), muutoin tosiaan Aada ollut virkeä oma itsensä, ruoka maistunut (paitsi sitä on liian vähän!) eikä arista vatsaansa.

Aada ja Maikki
Pitäkäähn peukut ja tassut pystyssä että tilanne pysyykin leikkaukseen asti hyvänä :-)

02 maaliskuuta, 2018

Diagnoosi

Saimme Klaaralle diagnoosin vasta maanantai-iltana (26.2) ja olen sitä tässä viime päivinä makustellut enemmän tai vähemmän.
Klaaran verinäytteiden oikeastaan ainoa löydös oli folaattipitoisuuden lasku, mikä viittaisi ohutsuolen alkuosan imeytymisongelmaan. Syy ei selvinnyt näytteistä mutta yleisin syy on tulehdusreaktio, jonka aiheuttaja voi olla esim. ruoka-aineallergia.
Hain Klaaralle lääkkeet (Losec Mups ja Primperan), joilla hoidetaan mahdollisesti ärtynyt ruokatorvi kuntoon ja tietysti aloitamme eliminaatiodieetin. Olen tässä tosiaan koittanut miettiä meidän ruokintaa ja olen epäillyt voisiko naudanliha aiheuttaa Klaaralle oireita. Meillä syödään pääasiassa raakaravintoa, mutta eläinlääkäri vinkkasi Hill's z/d kuivamuonaa, jota nyt olen päätynyt kokeilemaan. Ajattelin jos tuolla hypoallergiaruualla saisin nollattua tilanteen (ns. lähdettyä tyhjältä pöydältä)  ja sitten joskus tulevaisuudessa alkaisimme kokeilemaan lihojen lisäämistä ruokavalioon.

Toisaalta en usko suoraan allergiaan, mahdollisesti Klaara on herkistynyt johonkin tiettyyn eläimen lihaan ja toiveikkaana uskon että Klaara tulevaisuudessa sietää myös nautaa (tai mikälie oireita aiheuttaakaan).