Tohinaa ja touhua

Niin se aika on vaan jälleen mennyt hurjan nopeasti eteenpäin! Usein on pitänyt kirjoitella, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi.

Elmon uurnakin vihdoin tuli kotiin, siinä kesti 5-viikkoa. Ja voin sanoa että ne olivat toooodeeella piiiitkät viisi viikkoa. Otin Elmon uurnan tällä kertaa kotiin toimituksella Postin kautta ja voi mahdoton kun pelkäsin että uurna olisi hukkunut Postiin ja vaikka ja mitä. Oman mielenrauhani vuoksi sitten laitoin tuhkaajalle sähköpostia ja tiedustelin missä koirani uurna on ja onneksi se oli vielä siellä heillä ja juuri menossa Postiin. Valitettavasti en saa nyt tähän lisättyä kuvaa Elmon uurnasta, koska puhelimeni hajosi ja uurnan kuva on siellä, mutta lisään sen sitten myöhemmin :-) Otin Elmolle samanlaisen uurnan kuin Jamille, tassu on vain hieman eri värinen. Uurnan kotiin saaminen sai omaakin surutyötä eteenpäin. On jotenkin helpottavaa kun Elmo on jälleen kotona, ihan Jamin uurnan vieressä <3

Mitäs meille sitten muuta kuuluukaan? Viimeksi ainakin unohdin kirjoittaa että Zara ja Maikki kävi kuivasilmäisyystestissä (otin testin "varmuuden vuoksi" omasta mielenkiinnosta) ja kummallakaan ei ole kuivasilmäisyyttä.

Elmon kuolema ei ole, ainakaan vielä, tuntunut sen suuremmin horjuttaneen meidän lauman arkea. Seppo on kyllä ottanut sängyssä Elmon paikan, useana yönä on nukkunut tyynyni vieressä, kun vielä Elmon aikaan Seppo nukkui mieheni jalkopäässä. Onhan se itselle mukavaa kun joku nukkuu edelleen siinä ihan lähellä kun siihen on tottunut.

Zaran ja Ykän pentusista, Maikista, Ellistä ja Paavosta, ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksensa kunhan haastattelen heidän kotiväkiään. Kuvia ja kuulumisia toki olen saanut runsaasti, suuret kiitokset! Olen niin onnellinen kun Elli ja Paavo pääsivät hyviin koteihin. Ihan mahtavaa! 13.12 pennut täyttivätkin 6kk, niin se aika vaan menee! Mutta pentukuulumispostaus on tulossa jossain vaiheessa.

Ihana kun vihdosta viimein täälläkin on ollut lumet maassa jo viikon ajan! Jo saikin pimeys ja märkyys riittää. Ihana kun ulkona on valoisampaa. Nostaa mukavasti myös joulufiilistä, joka sekin on jo tällä viikolla!

Vielä tähän loppuun mainitsen, kun tämä on ollut oikea juhlavuosi (Suomi 100v, itsekkin täytin pyöreitä, yms) niin kennelnimeni täytti myös pyöreät 10-vuotta joulukuussa! Kamala miten aika on kulunut nopeasti! 10-vuodessa minulla on ollut 3 pentuetta, yhteensä 6 pentua. Tästä on hyvä jatkaa omaan rauhalliseen tahtiini :-D
Mahdollisesti ensi vuoden aikana meidän kotisivut sulkeutuvat ja homma jatkuu tällä blogin puolella. Pentuesuunnitelmia ei nyt ole hetkeen tiedossa, joten olen tullut siihen tulokseen että tämä meidän blogi riittää tällä hetkellä "tiedotuskanavaksi" ja josko vaikka sitä aktivoituisi tällä blogin puolella enemmänkin! :-)

Tunnelmallista joulunaikaa!

It is only with the heart that one can see rightly; what is essential is invisible to the eye.

[ Otsikon lainaus Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi ]

Elmon ja minun yhteisen matkan alku, heinäkuu 2004

Hirmuisen vaikeaa taas tämä kirjoittamisen aloitus. Minun on pitänyt kirjotella jo aikoja sitten kuulumisia, mutta olen sitä aina siirtänyt erinäisten muiden kiireiden vuoksi.

Tuntuu että nyt olen saanut käydä eläinlääkärillä vähän väliä. Mm. Aada käväisi senioritarkistuksessa sekä hammaslääkärissä. Tarkistuksessa ei löytynyt mitään hälyttävää (otettiin myös verikokeet ja sydän kuunneltiin). Hammaslääkärille jäi kaksi hampaantynkää sekä yksi poskihammas. Seponkin kanssa olemme käyneet lääkärissä. Virtsassa edelleen verta, virtsarakko ultrattiin ja siellä näkyi jotain. Nyt on C-vitamiinikuuri päällä ja pitäisi virtsanäytettä saada ja tikuttaa. Minulle vain iski ilmeisesti noidannuoli (tms) ja selkä on tällä hetkellä sen verran kipeä etten kykene ottamaan näytettä. Jahka selkä toipuu, pääsen metsästämään pisua. Toivon kovasti, että C-vitamiinikuurista olisi ollu hyötyä, muutoin täytyy pohtia seuraavaa siirtoa lääkärin kanssa.

Elmo. Elmo, Elmo. Olinhan jo alkanut valmistautumaan Elmon päästämiseen ikiunille. Mutta en vielä. Liian nopeastihan sydänvika sitten lopulta otti rakkaasta vanhasta ukkelistani vallan. Viimeksi kirjoittelin, kuinka saimme vähentää nesteenpoiston määrää. Se kuitenkin osoittautui harha-askeleeksi. Elmo köhisi alkuun muutamia kertoja viikossa, sitten alkoikin yskähtelemään kerran-kaksi päivässä, jolloin nostin nesteenpoiston määrän alkuperäiselleen. Muutaman viikon mietin, onko Elmolla hyvä olla. Olin päättänyt että seuraavalla kerralla kun käyn lääkärillä, ottaisin asian puheeksi. Elmon eutanasian. Torstaina (19.10) aaamulla n. kello 4 alkoi Elmon hengitys kuulostamaan raskaalta. Sydänkin pamppaili nopeaan tahtiin. Soitin aamulla eläinlääkäriin ja saimme ajan seuraavalle aamulle, samalle päivälle ei enään olisi aikoja ja Elmo vaikutti vielä siihen aikaan sellaiselta että pärjäisimme seuraavaan aamuun. Vointi alkoi kuitenkin heikkenemään, hengitys alkoi kuulostamaan vaivalloisemmalta. Soitin toiselle lääkärille ja kerroin tilanteesta. Hänelläkin oli päivä täysi, mutta valoi uskoa että pärjäämme seuraavaan päivään kun ei ollut tullut tajuttomuuskohtauksia. Ette voi uskoa kuinka hi-taas-ti tuo torstai päivä kului! Välillä sain ajatuksiani kasattua ja rauhoiteltua itseäni, kyllä tämä tästä, jaksa rakas Elmo huomiseen. Jaksathan? Päivällä päästin koiria ulos, Elmo otti aikamoisen spurtin muiden mukana. Huomasin sillä punaisella sekunnilla että Elmon kunto ei todellakaan olisi sellaista kestänyt. Toruinkin itseäni, miten olin ollut niin tyhmä että päästin koko porukan ulos samaan aikaan. Elmo pysähtyi, kääntyi, lähti hoiperrellen kulkemaan luokseni. Kunto loppui kesken ja Elmo lysähti maahan. Hetken levähdyksen jälkeen Elmo nousi pystyyn. Siinä vaiheessa päätin että nyt ei odotella huomiseen vaan koitetaan saada aika lääkärille, ihan sama kenelle ja minne. Yskiminen myös lisääntyi päivän edetessä. Elmo oli silmin nähden väsynyt, ei kuitenkaan kuin torkahdellut. Sain onnekseni eläinlääkärille Parkanoon ajan. Automatkan Elmo oli kuin terve nuori poika, ei yskinyt, ei hengittänyt raskaasti. Istui iloisena, omana itsenään ja katseli maisemien vaihtumista. Tiedän että Elmo tiesi mitä tulee tapahtumaan, se varmasti rauhoitti vanhuksen mieltä. Elmo nukahti ikiuneen rauhallisesti minun silittellessäni ukkelin pehmoista turkkia ja kertoen kuinka reipas ja rakas hän on. Elmon kuoltua, minut valtasi paitsi suru, myös suuri helpotus. Tämän parempaa viimeistä palvelusta en olisi rakkaalleni kyennyt tekemään. Kun luopumisen aika on, ei se koskaan ole helppoa, mutta se on väistämätön pakko, mikä tulee jokaisen lemmikin omistajan kohdalle. Se aika kun täytyy päästää irti. Elmo sai sydänlääkityksellä vielä kolmisen kuukautta jatkoaikaa, mistä olen kiitollinen. Jossain ajatusteni syvissä syövereissä minua myös helpotti ajatus siitä, että Jami olisi Elmoa vastassa tuolla jossain. Nyt saavat pappa ja ukko kirmailla yhdessä keppostellen.
Jälkeenpäin ajatellen, huomasin että Elmo oli jo n. viikon verran jättänyt hyvästejä ja koittanut varmasti viestittää minulle että aika alkaa käymään vähiin. Elmo kyllä aina oli lähelläni, yötkin ukko nukkui tyynylläni, mutta viimeisen viikon aikana läheisyys oli jotenkin erilaista.  Silmistä sen näin, että yhteinen aikamme alkaa käymään vähiin. Siltikin tilan nopea huononeminen yllätti ja pelästytti minut täysin. Ei siihen vaan osaa varautua vaikka kuinka olisi asiaa jo ennakkoon mielessään käynyt.

Yksi on joukosta pois...

Lääkityksestä huolimatta Elmon kunto alkoi heikkenemään viime yönä, eikä päivän aikana tilanne parantunut, joten tein suuren ja rakkaudentäyteisen päätöksen.

ELMO "Calibra's Wuff I'm Puff"

13.5 2004 - 19.10 2017

"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa enää koskaan."

-Kirjoittaja tuntematon-

Elmo pääsi parhaimman ystävänsä Jamin luokse, nyt saavat pappakoirat kirmata yhdessä 💜

Sepon ja Ellin kuulumisia

Elli (Goldenmind Vexana The Toxic Kiss) muutti tänään pienen mutkan kautta omaan kotiinsa kahden muun kiinanharjakoiran kaveriksi :) Elli muutti miehen ystävän luokse, joten lähdimme miehen sekä tyttöjen (Ellin ja Maikin) kanssa autoilemaan Ellin uuteen kotiin. Alku matka oli aikamoinen katastrofi, molemmat tytöt voivat pahoin. Välissä pidimme pysähdystauon mummuni sekä äitini luona (jonne ihmislapsemme jäi reissumme ajaksi hoitoon). Tauon jälkeen automatka sujuikin huomattavasti paremmin, kumpainenkin rauhoittui nukkumaan ja heräilivät sopivasti lähempänä määränpäätä. Elli oli oikein reipas tyttö, pienen alkujännityksen jälkeen neiti kotiutuikin jo ja varsinkin ruuan päälle kelpasi tutkailla uutta kotia. Kieltämättä yllätyin kun Maikista kaksi vierasta koiraa olivat huihuienooikinämuitakoirianähnytkään. Maalaistollo mikä maalaistollo. Syömisen jälkeen neiti reipastui jonkin verran. Nytpä tiedän että Maikki tarvitsee vieraskoirakontakteja, joten tähän huihui-asiaan tullaan paneutumaan kunnolla. Automatka kuitenkin sujui huomattavasti rauhallisemmin. Taisi neiti olla kaikesta uudesta ihan puhkipoikki ja nukkui koko matkan.

Seppo kävi n.1,5-viikkoa sitten hammaskiven poistossa ja samalla tsekattiin mahdollista syytä Sepon kipumaisiin vingahteluihin. Suusta löydettiin ja poistettiin kaksi hammasta. Verikokeen tuloksessa tulehdusarvot olivat koholla, mutta Seppo söikin jo antibiootti pissasta löytyneeseen vereen, joten ei alettu syöttämään kahta kuuria päällekkäin. Nyt on lääkekuurit (tulehduskipu ja ab) syöty ja katsottu mitä tapahtuu. Kuurien aikana Seppo vinkaisi kaksi kertaa, molemmat liittyi syömiseen. Valitettavasti eilen Seppo vingahti yht'äkkiä, joten tutkimukset jatkukoon. Seppo on kyllä ollut enemmän oma itsensä, joten sikäli alkaa tuo vingahtelu mietityttämään että mistä se johtuu mikäli syy ei ollutkaan hampaissa. Voisiko olla jotain neurologista tms.

Elmosta kirjoitan vielä tähän loppuun vielä hieman. Nesteenpoisto lääkitystä on nyt syöty pienemmällä annoksella viime viikon ma lähtien. Parina päivänä köhähteli pariin otteeseen, mutta tuntuisi siltä että tämä annoson passeli. Nyt odottelemme eläinlääkärin paluuta lomalta, jotta päästään laittamaan Elmon suu kuntoon ja jatkamaan Sepon tilanteen tutkimista.

Värikästä syksyn jatkoa, kuraisia tassunjälkiä unohtamatta! :)

Eläinlääkäröintiä

Eilen en sitten kerinnytkään avaamaan tietokonetta, joten rustailen eilisen kuulumiset nyt :)

Hammaslääkärin jälkeinen pöhnä

Aamulla meinasi tulla pieni kiire lähdön kanssa, hiukan mielessäni kirosin miksi olin ottanut niin aikaisen ajan. Mutta pääsin tankin kautta kohti eläinlääkäriasemaa ja olin kuin olinkin jopa minuuttia ennen sovittua aikaa paikalla :D

Tähän väliin on ihan pakko kehua tuota eläinlääkäriä, jolla olen nyt käynyt. Nimittäin Ruoveteen ajelen Jenni Jarkon vastaanotolle, aivan ihana lääkäri!
Mikäli joku lukija sattuu asumaan tällä seudulla eikä tiedä hyvistä eläinlääkäreistä, suosittelen lämpöisesti Jenniä.

Ensin aloitettiin Elmosta. Sydän kuulosti jo oikein hyvältä. Nyt kokeillaan nesteenpoiston vähennystä, eli vain puolikas tabletti päivässä. Elmon nykyinen annos on periaatteessa ollut käypä ylläpitoannos, joten saattaa olla ettei puolikas riitä. Mikäli Elmon tilassa tapahtuu muutosta huonompaan, alkaa köhimään enemmän tai muuttuu apaattiseksi tms, annos nostetaan välittömästi ennalleen. Tarkkaillaan tilannetta muutama viikko (annos kyllä muutetaan välittömästi eikä katsella paria viikkoa) ja sitten aletaan suunnittelemaan hammasremonttia Elmolle.

Sitten oli Sepon vuoro. Lääkäri halusi Sepolta pissanäytteen, ja sen otto sujui erittäin nopeasti ja helposti (tehtiin varmaan vastaanoton uusi ennätys :D). Pikatestin tulos oli yllättävä, kieltämättä hiukan järkytyinkin. Testin mukaan pissassa oli paljon verta. Lääkäri teki toisenkin pikatestiliuskan ja vastaus oli edelleen sama. Verta on ja runsaasti. Eturauhasvaivat suljettiin pois koska Seppo on kastroitu jo useampi vuosi sitten. Virtsatietulehdusta epäiltiin, vaikkakaan mitään oireita en ole huomannut. Liekö sitten oireeton muoto? Seposta otettiin myös verinäytteet, josko niistä selviäisi jotain.

Sitten Seppo laitettiin unille, nukahtamiseen ei kauaa aikaa mennytkään. Vähäiset hammaskivet poistettiin ja samalla puheltiin että toivottavasti nyt jotain löytyisi. On muuten melkosen kätevää nykyaikainen tekniikka hammaskivenpoistossa. Semmoinen ultraääni systeemi! Kun lääkäri pääsi ihan takahampaiden perälle, syyllinen löytyi (toivottavasti!). Molemmilla puolilla alaleukaa (hampaat nro 411 ja 311) olivat tulehtuneet ja ne poistettiin onnistuneesti. Nyt vaan odotellaan parantumista ja toivotaan että syylliset olivat nuo hampaat. Otin hampaat mukaan kotiväelle näytettäväksi. Hampaat ovat melko pienet (kuva alla saattaa vääristää) ja niitä olisi itse ollutkaan mahdotonta nähdä jo senkään vuoksi että Seppoa sattui kun koitin suuta aukoa ja katsella miltä siellä näyttää.

Syylliset??

Seppo on nyt kahta hammasta köyhempi ja kahta lääkekuuria rikkaampi. Vielä odotellaan verikokeiden tuloksia.

Syksy tulee...

Ja senhän tietää pimenevistä, sekä kylmenevistä päivistä, karvanlähdöstä sekä ihmisillä vieläpä flunssasta.

Taran Maskin Klaara, "Klaara"

Meillä siis on hirmuinen karvanlähtö, varsinkin Klaaralla (terveisiä vaan pennunkatsojille, ja pahoitteluni vielä karvaisista vaatteista..). Oman pentueensa jälkeen (vuonna 2015) tuntuu että Klaara tiputtaa karvansa likimain täysin karvanlähdön aikaan. Mielestäni vieläpä näin syksyisin? Aada vasta aloittelee karvanvaihtoa, mikä on hieman kummallista koska Aadalla alkoi juoksut. Mutta Aada on aina ollut juoksujensa kanssa hieman erikoinen, joten eipä ole yllätys että neiti tiputtaa karvansa mahdollisesti vasta juoksujen jälkeen.

Elämäntilanteeni huomioonottaen voin suoraan sanoa että koko porukkaa en ole pessyt naismuistiin, joten olin tässä saanut inspiraation ja suunnitelman kuinka käyttäisin yhden päivän koko tiimin pesuihin ja trimmauksiin. Likimain jo haistoin ihanan puhtaan koiralauman ja näin sieluni silmin kuinka saisin vaikka otettua ihanan syksyisiä kuvia (kerrankin) laitetuista koirista. Nythän koko kuvausinto on ollut hieman niin ja näin, mutta puhtaita ja laitettuja koiria on aina ilo kuvata, sekä tietenkin katsella. Mitäpä vielä! Flunssa sitten kaatoi meikäläisen sohvan mutkaan. Pesutrimmausprojekti siis siirtynee sinne kunnes paranen ennalleni. Olen nyt tiistai-illasta lähtien sairastanut, joten luulisi taudin hellittävän otteensa. Tänään tosin joudun uhmaamaan tautiani ja laitan pojat, Elmon & Sepon, pesuun ja trimmiin. Huomenna matka käy kohti eläinlääkäriä. Sepolla on ollut jonkin aikaa erikoisia oireita, en nyt muista olenko tänne blogiin kirjoitellut, yht'äkkisiä kiljahduksia ja olen paikallistanut että kipu tulisi suun-pään-niskan seudulta. Tulehduskipulääke-kuuri on syötetty, ei auttanut, joten huomenna katsotaan nukutuksella missä mättää. Tarkastuksessa, ennen siis lääkekuuria, ei lääkäri havainnut päälle päin mitään erikoisempaa, joten nyt sitten Seppo rauhoitetaan ja katsotaan tarkemmin. Elmon sydän pääsee jälleen kuunneltavaksi. Viimeksi Elmon sydän kuunneltiin kun pennut kävivät tarkastuksessa ja sirutuksessa (lääkitystä oli ollut silloin viikon ajan) ja silloin jo sydän jaksoi pumpata virkeämmin, sivuääni kyllä kuului, mutta ei ollut niin voimattoman oloinen. Samalla kun sydämen tilanne tsekataan, kysyn koska olisi mahdollista laittaa Elmonkin suu kuntoon. Tai siis turvallista. Ensin pitää saada sydän kuntoon ja sitten vasta hampaat.

Elmo on nyt syönytsydänlääkettä (+nesteenpoisto 2xpvä) reilun 5-viikkoa. Lääkitys on selkeästi helpottanut, enää ei köhi kun satunnaisesti eikä silloinkaan köhiminen "jää päälle". Huomenna olisi tarkoitus miettiä lääkärin kanssa, vähennetäänkö nesteenpoistolääkitystä. Elmo on nyt alkanut öisin laskemaan alleen, joka olikin odotettavissa. Päivisin ei vahinkoja pääse käymään koska pääsee ulos usein, mutta yöllä Elmo ei edes herää kun pissa tulee (tai herää edes pissahätään että pyytäisi ulos).

Maikki, tuo pentueeni karvainen nakukekkuli, kun pääsi runkokarvoistaan ensinmäistä kertaa, alkoi taapero liki 2v. hokemaan Maikkia hepaksi. Kyllähän tuo kieltämättä pieneltä ponilta näyttää. Mutta jösses, mihin olen pääni laittanut! Minullahan ei siis ole minkäänlaista kokemusta noiden karvatumpelonakujen trimmaamisesta ja kyllä tuo likka aikamoinen savotta tulee aikanaan olemaan laittaa näyttelyyn. Toinen korva neidillä on komeasti pystyssä, toinen vielä elää omaa elämäänsä eikä tiedä lerpottaako vaiko lurpattaako. Pentueen toinen narttu, Vexana, on vielä täällä kotipesässä, hänellä korvat ovat selkeästi paremmat kuin siskollaan. Paavollakin (Balmond) hieman taitaa kuulottimet vielä lörpättää, mutta pojalla olikin pentueen suurimmat korvat.

Kirjoittelen mahdollisesti huomenna lisää, mitenkä eläinlääkärissä meni. Selviääkö mikä Seppoa vaivaa sekä Elmon sydämen tilanteesta. Peukkuja pystyyn, että saamme vastauksia kysymyksiin :)

Karvantäyteistä syksyä kaikille!

Mahtavuutta!

Goldenmind Sabbraca Dabra, "Seppo"

8-viikkoa on mennyt pentujen kanssa todella nopeasti. Haikeushan siinä tämän kasvattajatädin mielen valtasi kun ensimmäinen, Goldenmind Balmond The Primal Fury "Paavo", lähti kohti uusia seikkailuja. Tuli hieman sellainen "nytkö jo"-fiilis. Koen olevani onnekas, niin ihaniin koteihin täältä pennut lähtee. Olen pentujen kautta saanut tutustua mukaviin uusiin ihmisiin ja minusta on ihanaa että juuri he halusivat meiltä pennun. Tuleeko tästä tekstistä hieman siirappista :-D

Paavo lähti eilen kahden chihun sekä chihumixin kaveriksi. Ensimmäinen yö oli mennyt muutamalla pisuhätä heräämisellä ja kuulemma Paavo on jo täysin osa laumaa. Aivan ihana kuulla! Paavon luonteella kyllä arvelinkin että sopeutuu nopeasti, varsinkin kun uudessa laumassa nuorimmainen on 4,5kk ikäinen chihu. Vauhtia varmasti tulee piisaamaan!

Kotipesään vielä jäi Miya ja Vexana, joista Vexana lähtee viikonloppuna uuteen laumaan (tästä kirjoittelen myöhemmin lisää :-) ). Ja tättärätää, Miya, elikkäs kotoisammin Maikki jääkin tänne kotipesään viihdyttämään Zara-emäänsä. Kovasti olisin toivonut puuteri-tyttöä, sellaista ei kuitenkaan tullut. Vaikka itse henkilökohtaisesti pidän enemmän aidommista nakuista, Maikin luonteessa ja olemuksessa on Sitä Jotain, johon minä ihastuin kovin. En oikein osaa sitä edes selittää.

Pentuja oli kolme, ei kuulosta paljolta, mutta kyllä täällä kämppä tärräsi kun kolme harjispentua aloitti ilta-rallin :-D Yhtenäkin iltana juoksivat kovaa kyytiä sohvaa ympäri. Kasvattajan pentuarkeen toki kuuluu pissa ja kakkakin, sitäkin näistä ipanoista on tullut yllättävän paljon. Tosin he ovat olleet muutaman viikon käytännössä vapaasti alakerrassa, joten pissaa ja kakkaa on ollut vähän siellä sun täällä. Paavo varsinkin oppi kuinka kahdesta eri korkuisesta pentulaatikosta pääsi ketterästi kiipeämään pois, joten kaikkien kannalta oli helpointa antaa pentujen valita missä yönsä halusivat nukkua. Ja lisäksi muut koirat ottivat pennut hyvin vastaan. Varsinkin Klaara on viihdyttänyt pentuja. Mollalle taas heräsi äidinvaistot ja alkoi hoivaamaan pentuaan Keijua, joka tosin on jo 5-vuotias :-D

Vielä lopuksi toivotan Paavolle ja kotijoukoille oikein hyvää jatkoa! Ja ollaanhan yhteydessä! :-)

Huomenna meillä alkaa lapsilla koulut. Puut alkaneet tiputtamaan lehtiään. Kesä, jos sellaista oikeastaan on ollutkaan, on kääntymässä syksyksi. Värikästä syksyn alkua kaikille!

Pentukuvia

Minullehan kävi niin, että kamerastani ilmeisesti hajosi pienempi putki. Minulla on kyllä toinenkin putki, mikroputki, jolla kuvaaminen on hieman haastavaa (pitää olla hieman kauempana kohteesta), joten pennuista on valitettavan vähän kuvia niiden alkuajoista. Kännykällä kyllä joitain olen räpsinyt, mutta niiden laadussa ei paljoa ole kehuskelemista. Mutta nyt kun pennut ovat jo isompia ja touhukkaampia vesseleitä, olen saanut ulkoillessa kameralla oikein kivojakin kuvia pennuista! Jaan tässä teille nyt muutamia uusimpia kuvia :-)

Goldenmind Balmond The Primal Fury

Goldenmind Vexana The Toxic Kiss

Goldenmind Miya The Moonlight Archer

Pennuista Balmond vielä etsii omaa kotiaan, minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta henni@goldenmind.info :-)

Uuden blogin korkkaus

Noniin, joskos kokeilis miten tämä Blogger toimii. Jossain välissä kirjoittelen meidän tiimistä paremmin tietoja, niitä odotellessa meidän lauman löytyy täältä.

Goldenmind Balmond the Primal Fury, Goldenmind Vexana the Toxic Kiss & 

Goldenmind Miya the Moonlight Archer

13.6 2017 meille syntyi 3 kiinanharjakoiran alkua yhdistelmästä Big Jokes Le Petit Cheval x Mirbon's Zara. Kaksi naku narttua sekä yksi naku uros. Pentuaika on mennyt hurjan nopeasti - tiistaina trio täyttääkin jo 7-viikkoa! Perjantaina kävimme eläinlääkärin tarkistuksessa sekä sirutuksessa, tarkistuksessa ei löytynyt huomautettavaa. Vexana ja Balmond ovat luonteeltaan avoimia ja reippaita, jopa aikamoisia riiviöitä! Miya on kolmikosta se rauhallisin ja tuumailevin tapaus. Nyt ollaan koitettu harjoitella autossa olemista, se ei ole kenestäkään kivaa vieläkään. Ulkona mennään jo hurjaa vauhtia, lampaat hieman jänskättää, mutta lampaan papanat, ah mitä herkkua!

Laumamme papparainen, kiinanharjakoira Elmo (Calibra's Wuff I'm Puff) kävi yskimisen vuoksi eläinlääkärissä ja häneltä löytyikin sydämestä selkeä sivuääni, jonka myös minä kuulin. Kuulosti aivan kuivausrummulta, kuten eläinlääkäri sen sanoikin. Keuhkot kuulostivat siisteiltä. 13v. 2kk ikäisenä Elmolla sitten aloitettiinkin loppu elämän lääkitys, aamulla ja illalla nesteenpoisto tablettina sekä iltaisin nestemäinen sydänlääke. Elmon sydän kuunneltiin samalla uudelleen kun pennut kävivät tarkastuksessa, lääkityksen aloituksesta oli kulunut viikko. Yskähtelyä on edelleen, tosin vähemmän ja kuivempaa. Sivuääni kuului edelleen, mutta lääke oli alkanut auttamaan koska sydän ei kuulostanut enään niin laiskalta. Toivoa siis on että lääkitys tuo Elmon sydämelle helpotusta ja saamme vielä lisäaikaa ukkelin kanssa.
Kunhan sydän asia saadaan kuntoon, kutsuukin sitten hammaslääkäri ja laitetaan hammasrivistö kuntoon.

Tälläiset kuulumisentyngät tältä erää, katsotaan osaanko laittaa tämän julkiseksi :D