Eläinlääkäröintiä

Eilen en sitten kerinnytkään avaamaan tietokonetta, joten rustailen eilisen kuulumiset nyt :)

Hammaslääkärin jälkeinen pöhnä

Aamulla meinasi tulla pieni kiire lähdön kanssa, hiukan mielessäni kirosin miksi olin ottanut niin aikaisen ajan. Mutta pääsin tankin kautta kohti eläinlääkäriasemaa ja olin kuin olinkin jopa minuuttia ennen sovittua aikaa paikalla :D

Tähän väliin on ihan pakko kehua tuota eläinlääkäriä, jolla olen nyt käynyt. Nimittäin Ruoveteen ajelen Jenni Jarkon vastaanotolle, aivan ihana lääkäri!
Mikäli joku lukija sattuu asumaan tällä seudulla eikä tiedä hyvistä eläinlääkäreistä, suosittelen lämpöisesti Jenniä.

Ensin aloitettiin Elmosta. Sydän kuulosti jo oikein hyvältä. Nyt kokeillaan nesteenpoiston vähennystä, eli vain puolikas tabletti päivässä. Elmon nykyinen annos on periaatteessa ollut käypä ylläpitoannos, joten saattaa olla ettei puolikas riitä. Mikäli Elmon tilassa tapahtuu muutosta huonompaan, alkaa köhimään enemmän tai muuttuu apaattiseksi tms, annos nostetaan välittömästi ennalleen. Tarkkaillaan tilannetta muutama viikko (annos kyllä muutetaan välittömästi eikä katsella paria viikkoa) ja sitten aletaan suunnittelemaan hammasremonttia Elmolle.

Sitten oli Sepon vuoro. Lääkäri halusi Sepolta pissanäytteen, ja sen otto sujui erittäin nopeasti ja helposti (tehtiin varmaan vastaanoton uusi ennätys :D). Pikatestin tulos oli yllättävä, kieltämättä hiukan järkytyinkin. Testin mukaan pissassa oli paljon verta. Lääkäri teki toisenkin pikatestiliuskan ja vastaus oli edelleen sama. Verta on ja runsaasti. Eturauhasvaivat suljettiin pois koska Seppo on kastroitu jo useampi vuosi sitten. Virtsatietulehdusta epäiltiin, vaikkakaan mitään oireita en ole huomannut. Liekö sitten oireeton muoto? Seposta otettiin myös verinäytteet, josko niistä selviäisi jotain.

Sitten Seppo laitettiin unille, nukahtamiseen ei kauaa aikaa mennytkään. Vähäiset hammaskivet poistettiin ja samalla puheltiin että toivottavasti nyt jotain löytyisi. On muuten melkosen kätevää nykyaikainen tekniikka hammaskivenpoistossa. Semmoinen ultraääni systeemi! Kun lääkäri pääsi ihan takahampaiden perälle, syyllinen löytyi (toivottavasti!). Molemmilla puolilla alaleukaa (hampaat nro 411 ja 311) olivat tulehtuneet ja ne poistettiin onnistuneesti. Nyt vaan odotellaan parantumista ja toivotaan että syylliset olivat nuo hampaat. Otin hampaat mukaan kotiväelle näytettäväksi. Hampaat ovat melko pienet (kuva alla saattaa vääristää) ja niitä olisi itse ollutkaan mahdotonta nähdä jo senkään vuoksi että Seppoa sattui kun koitin suuta aukoa ja katsella miltä siellä näyttää.

Syylliset??

Seppo on nyt kahta hammasta köyhempi ja kahta lääkekuuria rikkaampi. Vielä odotellaan verikokeiden tuloksia.

Syksy tulee...

Ja senhän tietää pimenevistä, sekä kylmenevistä päivistä, karvanlähdöstä sekä ihmisillä vieläpä flunssasta.

Taran Maskin Klaara, "Klaara"

Meillä siis on hirmuinen karvanlähtö, varsinkin Klaaralla (terveisiä vaan pennunkatsojille, ja pahoitteluni vielä karvaisista vaatteista..). Oman pentueensa jälkeen (vuonna 2015) tuntuu että Klaara tiputtaa karvansa likimain täysin karvanlähdön aikaan. Mielestäni vieläpä näin syksyisin? Aada vasta aloittelee karvanvaihtoa, mikä on hieman kummallista koska Aadalla alkoi juoksut. Mutta Aada on aina ollut juoksujensa kanssa hieman erikoinen, joten eipä ole yllätys että neiti tiputtaa karvansa mahdollisesti vasta juoksujen jälkeen.

Elämäntilanteeni huomioonottaen voin suoraan sanoa että koko porukkaa en ole pessyt naismuistiin, joten olin tässä saanut inspiraation ja suunnitelman kuinka käyttäisin yhden päivän koko tiimin pesuihin ja trimmauksiin. Likimain jo haistoin ihanan puhtaan koiralauman ja näin sieluni silmin kuinka saisin vaikka otettua ihanan syksyisiä kuvia (kerrankin) laitetuista koirista. Nythän koko kuvausinto on ollut hieman niin ja näin, mutta puhtaita ja laitettuja koiria on aina ilo kuvata, sekä tietenkin katsella. Mitäpä vielä! Flunssa sitten kaatoi meikäläisen sohvan mutkaan. Pesutrimmausprojekti siis siirtynee sinne kunnes paranen ennalleni. Olen nyt tiistai-illasta lähtien sairastanut, joten luulisi taudin hellittävän otteensa. Tänään tosin joudun uhmaamaan tautiani ja laitan pojat, Elmon & Sepon, pesuun ja trimmiin. Huomenna matka käy kohti eläinlääkäriä. Sepolla on ollut jonkin aikaa erikoisia oireita, en nyt muista olenko tänne blogiin kirjoitellut, yht'äkkisiä kiljahduksia ja olen paikallistanut että kipu tulisi suun-pään-niskan seudulta. Tulehduskipulääke-kuuri on syötetty, ei auttanut, joten huomenna katsotaan nukutuksella missä mättää. Tarkastuksessa, ennen siis lääkekuuria, ei lääkäri havainnut päälle päin mitään erikoisempaa, joten nyt sitten Seppo rauhoitetaan ja katsotaan tarkemmin. Elmon sydän pääsee jälleen kuunneltavaksi. Viimeksi Elmon sydän kuunneltiin kun pennut kävivät tarkastuksessa ja sirutuksessa (lääkitystä oli ollut silloin viikon ajan) ja silloin jo sydän jaksoi pumpata virkeämmin, sivuääni kyllä kuului, mutta ei ollut niin voimattoman oloinen. Samalla kun sydämen tilanne tsekataan, kysyn koska olisi mahdollista laittaa Elmonkin suu kuntoon. Tai siis turvallista. Ensin pitää saada sydän kuntoon ja sitten vasta hampaat.

Elmo on nyt syönytsydänlääkettä (+nesteenpoisto 2xpvä) reilun 5-viikkoa. Lääkitys on selkeästi helpottanut, enää ei köhi kun satunnaisesti eikä silloinkaan köhiminen "jää päälle". Huomenna olisi tarkoitus miettiä lääkärin kanssa, vähennetäänkö nesteenpoistolääkitystä. Elmo on nyt alkanut öisin laskemaan alleen, joka olikin odotettavissa. Päivisin ei vahinkoja pääse käymään koska pääsee ulos usein, mutta yöllä Elmo ei edes herää kun pissa tulee (tai herää edes pissahätään että pyytäisi ulos).

Maikki, tuo pentueeni karvainen nakukekkuli, kun pääsi runkokarvoistaan ensinmäistä kertaa, alkoi taapero liki 2v. hokemaan Maikkia hepaksi. Kyllähän tuo kieltämättä pieneltä ponilta näyttää. Mutta jösses, mihin olen pääni laittanut! Minullahan ei siis ole minkäänlaista kokemusta noiden karvatumpelonakujen trimmaamisesta ja kyllä tuo likka aikamoinen savotta tulee aikanaan olemaan laittaa näyttelyyn. Toinen korva neidillä on komeasti pystyssä, toinen vielä elää omaa elämäänsä eikä tiedä lerpottaako vaiko lurpattaako. Pentueen toinen narttu, Vexana, on vielä täällä kotipesässä, hänellä korvat ovat selkeästi paremmat kuin siskollaan. Paavollakin (Balmond) hieman taitaa kuulottimet vielä lörpättää, mutta pojalla olikin pentueen suurimmat korvat.

Kirjoittelen mahdollisesti huomenna lisää, mitenkä eläinlääkärissä meni. Selviääkö mikä Seppoa vaivaa sekä Elmon sydämen tilanteesta. Peukkuja pystyyn, että saamme vastauksia kysymyksiin :)

Karvantäyteistä syksyä kaikille!

Mahtavuutta!

Goldenmind Sabbraca Dabra, "Seppo"

8-viikkoa on mennyt pentujen kanssa todella nopeasti. Haikeushan siinä tämän kasvattajatädin mielen valtasi kun ensimmäinen, Goldenmind Balmond The Primal Fury "Paavo", lähti kohti uusia seikkailuja. Tuli hieman sellainen "nytkö jo"-fiilis. Koen olevani onnekas, niin ihaniin koteihin täältä pennut lähtee. Olen pentujen kautta saanut tutustua mukaviin uusiin ihmisiin ja minusta on ihanaa että juuri he halusivat meiltä pennun. Tuleeko tästä tekstistä hieman siirappista :-D

Paavo lähti eilen kahden chihun sekä chihumixin kaveriksi. Ensimmäinen yö oli mennyt muutamalla pisuhätä heräämisellä ja kuulemma Paavo on jo täysin osa laumaa. Aivan ihana kuulla! Paavon luonteella kyllä arvelinkin että sopeutuu nopeasti, varsinkin kun uudessa laumassa nuorimmainen on 4,5kk ikäinen chihu. Vauhtia varmasti tulee piisaamaan!

Kotipesään vielä jäi Miya ja Vexana, joista Vexana lähtee viikonloppuna uuteen laumaan (tästä kirjoittelen myöhemmin lisää :-) ). Ja tättärätää, Miya, elikkäs kotoisammin Maikki jääkin tänne kotipesään viihdyttämään Zara-emäänsä. Kovasti olisin toivonut puuteri-tyttöä, sellaista ei kuitenkaan tullut. Vaikka itse henkilökohtaisesti pidän enemmän aidommista nakuista, Maikin luonteessa ja olemuksessa on Sitä Jotain, johon minä ihastuin kovin. En oikein osaa sitä edes selittää.

Pentuja oli kolme, ei kuulosta paljolta, mutta kyllä täällä kämppä tärräsi kun kolme harjispentua aloitti ilta-rallin :-D Yhtenäkin iltana juoksivat kovaa kyytiä sohvaa ympäri. Kasvattajan pentuarkeen toki kuuluu pissa ja kakkakin, sitäkin näistä ipanoista on tullut yllättävän paljon. Tosin he ovat olleet muutaman viikon käytännössä vapaasti alakerrassa, joten pissaa ja kakkaa on ollut vähän siellä sun täällä. Paavo varsinkin oppi kuinka kahdesta eri korkuisesta pentulaatikosta pääsi ketterästi kiipeämään pois, joten kaikkien kannalta oli helpointa antaa pentujen valita missä yönsä halusivat nukkua. Ja lisäksi muut koirat ottivat pennut hyvin vastaan. Varsinkin Klaara on viihdyttänyt pentuja. Mollalle taas heräsi äidinvaistot ja alkoi hoivaamaan pentuaan Keijua, joka tosin on jo 5-vuotias :-D

Vielä lopuksi toivotan Paavolle ja kotijoukoille oikein hyvää jatkoa! Ja ollaanhan yhteydessä! :-)

Huomenna meillä alkaa lapsilla koulut. Puut alkaneet tiputtamaan lehtiään. Kesä, jos sellaista oikeastaan on ollutkaan, on kääntymässä syksyksi. Värikästä syksyn alkua kaikille!

Pentukuvia

Minullehan kävi niin, että kamerastani ilmeisesti hajosi pienempi putki. Minulla on kyllä toinenkin putki, mikroputki, jolla kuvaaminen on hieman haastavaa (pitää olla hieman kauempana kohteesta), joten pennuista on valitettavan vähän kuvia niiden alkuajoista. Kännykällä kyllä joitain olen räpsinyt, mutta niiden laadussa ei paljoa ole kehuskelemista. Mutta nyt kun pennut ovat jo isompia ja touhukkaampia vesseleitä, olen saanut ulkoillessa kameralla oikein kivojakin kuvia pennuista! Jaan tässä teille nyt muutamia uusimpia kuvia :-)

Goldenmind Balmond The Primal Fury

Goldenmind Vexana The Toxic Kiss

Goldenmind Miya The Moonlight Archer

Pennuista Balmond vielä etsii omaa kotiaan, minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta henni@goldenmind.info :-)