22 elokuuta, 2019

Vuosi 2019...

... voidaan kruunata hammaslääkärivuodeksi!

Jälleen luvattoman pikä kirjoitustauko, mutta päivitelläänpä meidän hammashommia tähän kirjoitukseen.

Viime kirjoituksessa Seppo oli menossa hampaanpoistoon ja operaatio sujui hyvin ja ukkeli parantuikin siitä nopeasti .

Seppo kotona operaation jälkeen. Hieman on "pihalla" koko ukko.


Keväällä Maikki ja Keiju kävivät hammaskivenpoistossa sekä samalla tsekattiin suun kunto. Ja Maikilta poistettiin yksi heiluva maitohammas. Keijulle siten varattiinkin aikaa isompaan operaatioon. Keijulta poistettiin yhteensä 9 hammasta/hampaan nököä, ei ollut mikään pieni operaaio, mutta Keiju oli oikein reipas potilas ja toipui isosta operaatiosta mainiosti. Keijulla on jäljellä oikeastaan poskihampaat, mutta elämä pääosin hampaattomana ei ole tuonut arkeemme erikoisempia kommervenkkejä. Nappuloita liottelin ja muussasin alkuun, mutta tällä hetkellä Keiju syö niitä jo kuivina. Myös putkiluiden järsiminen ja kantaminen onnistuu.

Keijua väsyttää, reagoi nimeensä häntää heiluttamalla <3
"Mikä maa, mikä valuutta?"


Keijun ja Maikin jälkeen olivat vuorossa Molla, Zara ja Klaara, jotka pääsivät hammaslääkäriin heinäkuussa. Mollalla ja Zaralla muutamia heiluvia hampaita, mutta ei tälle erää sen isompaa. Klaaralla sitten olikin yksi lohjennut poskihammas, joka piti operoida suht pian. Ja tämä operaatio tehtiin viime viikon perjantaina, eli vielä neiti on "toipilaana", eli vielä on lääkekuuri päällä ja hampaankoloa putsaillaan pari kertaa päivässä. Tikkejä arviolta 4-6, oli hieman vaikea arvioida tuoreeltaan ja nyt osa tikeisä näyttäisi joko sulaneen jo tai katkeilleen. Reikä ei ole kuitenkaan vuotanut. Ruuan saa tällä hetkellä pehmoisena ja luut ovat tietysti kielletty.

Klaara nukahtaneena ennen operaatioo. Pöksyt jalassa koska juoksut.


Muuten Klaara on voinut oikein mainiosti, toki hyvät kipulääkkeet auttavat paranemisessa, mutta lääkkeiden antaminen sekä hampaankolon putsaus. Nou, nou! Nyt Klaara on jo alkanut oppimaan koska/missä tilanteessa kolo putsataan, eli ruokailujen jälkeen (eli 2xpvä), samoin lääkkeet olen antanut hieman ruokailun jälkeen. Aluksi lääkkeet meni ilman isompia kikkailuja, mutta nyt saa kyllä tehdä jo hieman töitä että saa edes suun auki :D Pilleriä pyöritellään suussa eikä suostuta nielaisemaan vaikka kuola valuu suupielistä. Ja nyt uutena on tullu pillerin pujauttaminen poskien suojiin, kiitetään lääkkeestä, käännytään ja muutaman askeleen päässä sylkäistään pois. Onneksi kuuri on loppusuoralla, mutta suukin alkaa pysymään tiukemmin kiinni päivä päivemmältä. Huomenna varmaan tarvitsen jo tunkkia...

Alku vuodesta huomasin Zaran yhdessä nisässä patin, jonka epäilin ensin olevan liikkeelle lähtenyt siru koska en löytänyt sirua niskasta. Mutta tuossa heinäkuussa huomasin että palleroita oli tullu kaksi lisää, saatoin jo arvella mitä ne ovat. Hammaskivenpoistopäivänä lääkäri katsoi patit ja nisäkasvaimiahan ne ovat. Tällä hetkellä seurailen niitä. Toivon etteivä ne lisäänny ja villiinny.

Tänä vuonna rahaa on mennyt sievoinen summa koirien hammaslääkärikuluihin, mutta halusin että koko porukan suu tarkistetaan vaikkakin vain varmuuden vuoksi. Suun todellista tilannetta ei pysty silmämääräisesti itse katsomaan kunnolla. Tokihan esim. hammaskiven, katkenneen hampaan tms. näkee itsekkin, mutta poskihampaat onkin sitten eri juttu. Tai Keijun tilanteessa katkenneet hampaat. Keiju tai Klaara eivät kumpainenkaan ole näyttäneet olleensa kipeinä, vaikka heille sitten olikin tiedossa isommat operaatiot. Liputan siis hammasterveydenhuollon puolesta ja kannustan kurkkaamaan sinne oman koiran suuhun. Miltä siellä näyttää (onko näkyvää hammaskiveä, katkenneita hampaita), miltä suu haisee, aristaako koira jos hampaisiin koskee vai antaako edes avata suutaan. Hampaiden pesemisen olen myös aloittanut koirillani ja suosittelen hampaiden pesua edistämään suun hyvinvointia :)


20 maaliskuuta, 2019

Kevättä kohti...

Ei kyllä kovin keväiseltä tunnu. Tätä kirjoittaessani lunta tupruttaa jälleen. Lunta täällä meillä on vielä runsaasti. Muutamia keväänmerkkejä bongailin tänään lenkillä: pajunkissat sekä joutsenet.

Jälleen tällainen kevyen pitkä väli ollut kirjoittamisessa. Tietokoneeni sanoi itsensä lopullisesti irti useista tekohengitysyrityksistä huolimatta.Onnekseni sain äidiltäni hänen vanhan tietokoneensa, mutta minulla ei ole tässä kuvia, joten tämä kirjoitus tulee olemaan kuvaton :/

Klaara on viime postauksesta lähtien syöny 1st Choicen Hypoallergenic-ruokaa ja lisukkeeksi olen lisännyt hieman kanaa. Tässä hieman mietiskellyt, että en todennäköisesti vaihda tätä nappulaa Klaaralta koska se on sopinut hänelle hyvin.Mitäpä sitä sopivaa ruokaa vaihtamaan jossei ole pakko.

Joulun alla Molla pääsi säikäyttämään oikein huolella. Ajattelin joulutohinoissani trimmaavani ja peseväni koko lauman. Aloitin sitten Mollasta ja Maikista. Operaatio sujui kumpaiseltakin hyvin, ei ongelmia, mutta seuraavana aamuna Molla oli kipeä.Sain paikannettua kivun selkään, vatsaan tai peräpäähän. Niitä kun käsittelin, Mollaa sattui. Koitin kovasti miettiä mitä oli tapahtunut. Oliko Molla tippunut jostain? Joku törmännyt vauhdilla Mollaan? Vai mitä ihmettä. Lopulta päädyin siihen tulokseen että Mollan selkä oli kiukustunut/mennyt juntturaan pesusta ja ulkona olevasta pakkasesta. Koska aikaa on kulunut, en enää tarkalleen muista, mutta kokeeksi annoin Mollalle kipulääkettä, joka helpotti selkeästi neidin oloa. Lisäksi varovaisesti "hieroin" selän aluetta ja päätin seurailla tilannetta. Jouluna tarkastin kaikki "lähialueella" päivystävät eläinlääkäriasemat, jotka olivat Jyväskylässä ja Tampereella. Muistaakseni 25.12 meidän piti mennä sukuloimaan Nokialle ja päätin ottaa tietysti Mollan mukaan ja viedä hänet Tampereelle lääkäriin. Kuinka ollakkaan meidän autosta oli akku tyhjentynyt, joten emme päässeetkään lähtemään. Koska auto oli mykkänä, ei auttanut kun laittaa akku latautumaan ja seurata Mollan vointia. Kipulääke alkoi toimimaan ja Mollan olo koheni, joten päätin syöttää kipulääkettä viikon kuurin. Molla toipui täysin ennalleen <3 Joulu meni hieman sekavissa ja murheellisissa oloissa kun maalailin kauhukuvia ja itkeskelin että taasko pitää yhden laumasta lähteä. Onneksi lääkitys ja selän "hierominen" helpotti ja mamma on omaitsensä ja täysissä voimin.

En nyt muista, kirjoitinko kun Seppo kävi syksyllä, olikohan lokakuuta, hammaskivenpoistossa. Eläinlääkäri suositteli alkuvuoteen suun rtg-kuvausta ja mahdollisesti samalla voisi poistaa hammaskivet, jos sellaisia oli tullut. Tammikuussa Seppo kävi suun rtg-kuvissa ja hammaskiveä oli ehtinyt muodostumaan, joten nekin poistettiin samalla. Meni parisen viikkoa kun heidän hammasspesialistinsä ehti lomansa jälkeen katsomaan Sepon kuvat ja soittelivat tuloksista. Pari poskihammasta suositeltiin poistettavaksi ja siihen operaatioon varasin ajan tämän kuun lopulle.Suoraan sanottuna minua hirvittää kun Seppoa nukutellaan näin useasti pienen ajan sisällä. Kyllähän sen pitäisi perusterveelle koiralle olla turvallista, mutta silti sitä aina pelkää nukutuksia.

Kunhan saan Sepon suu-asian hoidettua, alan selvittelemään tyttöjen sterilointi-asiaa eteenpäin.

Kanojen ja lampaiden uusi asumuskin jäi hieman keskeneräiseksi, talvi tuli ja yllätti. Lisäksi mies vaihtoi työpaikkaa ja oli hieman kiireinen ja väsynyt uusista kuvioista. Onneksi elukat pärjäsivät tämän viimeisen talven hyvin noissa vanhoissa tiloissa. Musta tipu, Mokka, josta viime postauksessa kirjoittelin, vaikutti pariin kertaan alkutalvesta huonolta. Epäilin vahvasti marekia, mutta halusin kokeilla vitamiinipommia, josko se auttaisi oireisiin. Suureksi yllätyksekseni se auttoi ja Mokka on voinut hyvin.Viime syksyn tipuista oli yksi kukko ja muut kanoja, aika hyvä kanaprosentti <3 Nyt täytyy kyllä vahtia himohautojia koska tälle vuodelle ei ole tarkoitus lisätä kanamäärää.

Mukavaa alku kevättä!