Vuosi 2019...

... voidaan kruunata hammaslääkärivuodeksi!

Jälleen luvattoman pikä kirjoitustauko, mutta päivitelläänpä meidän hammashommia tähän kirjoitukseen.

Viime kirjoituksessa Seppo oli menossa hampaanpoistoon ja operaatio sujui hyvin ja ukkeli parantuikin siitä nopeasti .

Seppo kotona operaation jälkeen. Hieman on "pihalla" koko ukko.

Keväällä Maikki ja Keiju kävivät hammaskivenpoistossa sekä samalla tsekattiin suun kunto. Ja Maikilta poistettiin yksi heiluva maitohammas. Keijulle siten varattiinkin aikaa isompaan operaatioon. Keijulta poistettiin yhteensä 9 hammasta/hampaan nököä, ei ollut mikään pieni operaaio, mutta Keiju oli oikein reipas potilas ja toipui isosta operaatiosta mainiosti. Keijulla on jäljellä oikeastaan poskihampaat, mutta elämä pääosin hampaattomana ei ole tuonut arkeemme erikoisempia kommervenkkejä. Nappuloita liottelin ja muussasin alkuun, mutta tällä hetkellä Keiju syö niitä jo kuivina. Myös putkiluiden järsiminen ja kantaminen onnistuu.

Keijua väsyttää, reagoi nimeensä häntää heiluttamalla <3

"Mikä maa, mikä valuutta?"

Keijun ja Maikin jälkeen olivat vuorossa Molla, Zara ja Klaara, jotka pääsivät hammaslääkäriin heinäkuussa. Mollalla ja Zaralla muutamia heiluvia hampaita, mutta ei tälle erää sen isompaa. Klaaralla sitten olikin yksi lohjennut poskihammas, joka piti operoida suht pian. Ja tämä operaatio tehtiin viime viikon perjantaina, eli vielä neiti on "toipilaana", eli vielä on lääkekuuri päällä ja hampaankoloa putsaillaan pari kertaa päivässä. Tikkejä arviolta 4-6, oli hieman vaikea arvioida tuoreeltaan ja nyt osa tikeisä näyttäisi joko sulaneen jo tai katkeilleen. Reikä ei ole kuitenkaan vuotanut. Ruuan saa tällä hetkellä pehmoisena ja luut ovat tietysti kielletty.

Klaara nukahtaneena ennen operaatioo. Pöksyt jalassa koska juoksut.

Muuten Klaara on voinut oikein mainiosti, toki hyvät kipulääkkeet auttavat paranemisessa, mutta lääkkeiden antaminen sekä hampaankolon putsaus. Nou, nou! Nyt Klaara on jo alkanut oppimaan koska/missä tilanteessa kolo putsataan, eli ruokailujen jälkeen (eli 2xpvä), samoin lääkkeet olen antanut hieman ruokailun jälkeen. Aluksi lääkkeet meni ilman isompia kikkailuja, mutta nyt saa kyllä tehdä jo hieman töitä että saa edes suun auki :D Pilleriä pyöritellään suussa eikä suostuta nielaisemaan vaikka kuola valuu suupielistä. Ja nyt uutena on tullu pillerin pujauttaminen poskien suojiin, kiitetään lääkkeestä, käännytään ja muutaman askeleen päässä sylkäistään pois. Onneksi kuuri on loppusuoralla, mutta suukin alkaa pysymään tiukemmin kiinni päivä päivemmältä. Huomenna varmaan tarvitsen jo tunkkia...

Alku vuodesta huomasin Zaran yhdessä nisässä patin, jonka epäilin ensin olevan liikkeelle lähtenyt siru koska en löytänyt sirua niskasta. Mutta tuossa heinäkuussa huomasin että palleroita oli tullu kaksi lisää, saatoin jo arvella mitä ne ovat. Hammaskivenpoistopäivänä lääkäri katsoi patit ja nisäkasvaimiahan ne ovat. Tällä hetkellä seurailen niitä. Toivon etteivä ne lisäänny ja villiinny.

Tänä vuonna rahaa on mennyt sievoinen summa koirien hammaslääkärikuluihin, mutta halusin että koko porukan suu tarkistetaan vaikkakin vain varmuuden vuoksi. Suun todellista tilannetta ei pysty silmämääräisesti itse katsomaan kunnolla. Tokihan esim. hammaskiven, katkenneen hampaan tms. näkee itsekkin, mutta poskihampaat onkin sitten eri juttu. Tai Keijun tilanteessa katkenneet hampaat. Keiju tai Klaara eivät kumpainenkaan ole näyttäneet olleensa kipeinä, vaikka heille sitten olikin tiedossa isommat operaatiot. Liputan siis hammasterveydenhuollon puolesta ja kannustan kurkkaamaan sinne oman koiran suuhun. Miltä siellä näyttää (onko näkyvää hammaskiveä, katkenneita hampaita), miltä suu haisee, aristaako koira jos hampaisiin koskee vai antaako edes avata suutaan. Hampaiden pesemisen olen myös aloittanut koirillani ja suosittelen hampaiden pesua edistämään suun hyvinvointia :)