Kevät-kesä-syksy

Edellistä kirjoitusta en halunnut "sotkea" meidän muilla kuulumisilla, joten kirjoittelen niistä oman tekstinsä.
Tämä teksti on ollut luvattoman kauan luonnoksissa, pahoitteluni. Mutta nyt koitan kirjoittaa meidän kaikki kuulumiset ajantasalle :)

Touko- ja elokuussa meille kuoriutui yhteensä 8 tipua! Kaksi toukokuussa kuoriutunutta, Kinder ja Surprise, osoittautuivat kanoiksi (jes!) Elokuussa kuoriutuneista toinen oli mennyt jostain kolosesta lampaiden puolelle ja löytyi siten kuolleena, toinen tipu, joka oli nuorin, on kadonnut jäljettömiin. Epäilen että joku pienpeto on yöllä käynyt pienen tipusen nappaamassa :( Loput 4 elokuussa kuoriutunutta ovatkin kasvaneet kovasti. Vielä en täydellä varmuudella osaa sanoa ovatko he kukkoja vaiko kanoja. Meille kuoriutui ekaa kertaa musta tipu, joka ristittiinkin Mokaksi :)

Mokka sisaruksensa kera

Kesäkuussa tyttären Toffo-pupu päästettiin autuaammille porkkanamaille. Nöpö-pupu muutti alakertaan seuroihin ettei tarvitse olla niin paljoa yksin varsinkaan syksyllä kun koulut jatkuvat ja tyttären koulupäivät pidentyvät. Nöpöstä onkin kuoriutunut oikea seuraneiti, joka yrittää kovasti tehdä tuttavuutta Luke-kissan kanssa.

Alkusyksystä myös meidän viljakäärme luikerteli paremmille hiirimaille.

Huhhellettä, heinäkuussa oli useampana päivänä +30 astetta (ja meni se kyllä ylikin). Ulkona käväisimme pikaisesti ja viihdyimme suurimmaksi osaksi sisätiloissa tuulettimien äärellä. Klaaralla otin käyttöön viilentävän alustan, jonka laitoin sen yhdelle lemppari makuupaikoista. Harjikset eivät alusesta välittäneet, ennemmin yrittivät tehdä siihen pesän, joten luovutin alusen käytön heillä (alustaa ei saisi kuopia). Märällä, vilpoisalla pyyhkeellä pyyhin koko porukkaa. Toimenpide ei saanut suuria hiphiphurraa-huutoja aikaiseksi, mutta selkeästi koirien olotilat helpottuivat.

Osaltaan siksi kirjoituksen julkaiseminen (ja valmiiksi kirjoittaminen) on venynyt kun odottelin Aadan uurnaa. Aadan kuolinpäivänä päätin, että en odota uurnaa (jos näin karkeasti voin sanoa), sillä tiesin että kesäaika pidentäisi uurnan kotiin saamista. Kun uurnaa ei kuulunut, aloin  jo olemaan hieman malttamaton ja kävinkin sitä jo kerran kyselemässä. 9-viikkoa oli kyllä todella pitkä aika odottaa Aadaa kotiin. Jotenkin tuo uurnan kotiutuminen on iso osa surutyötä ja sen kotiutuminen vie surua taas eteenpäin.

Jami, Elmo ja Aada <3

Minulla on Jamin, Elmon ja Aadan uurnat hyllyllä, jossa on mm. koirien vanhoja leluja sekä muutama muu itselle surun hetkellä tärkeä esine, posliininen kultainennoutaja jolla on Jamin kaulapanta kaulassa, Jamin ja Elmon valokuva. Aadan uurnasta vielä puuttaa nimiplakaatti. En yhtään muista mihin olen sen silloin laittanut säilöön, kun se tipahti Aadan pannasta.

Kiirettä on myös pitänyt uuden kanala-lampolan remppaamisessa. Viime syksynä emme päässeet juuri alkua pidemmälle miehen olkapääleikkauksen vuoksi. Ja hyvä niin, koska jos olisin viime syksynä kiireellä tuon tehnyt valmiiksi niin kyllä olisi tänä kesänä harmittanut. Nyt on ainakin ollut aikaa suunnittelulle. Toiveissa olisi, josko saisimme homman valmiiksi viikonloppuna. Vielä pitäisi kalkkimaalit laittaa toiseen kertaan sekä tehdä sähkötyöt. Sitten pääsenkin tyttären kanssa vähän shoppailemaan uusia ruokinta- ja vesiautomaatteja :D

Vesivaneria ja kalkkimaalia

Klaaran nappulaa olen koevaihtamassa Hill's:tä 1st Choicen Hypoallergenic-ruokaan. Hill's vaikutti alkuun passelilta ruualta, mutta kesän aikana uloste oli usein löysähköä. Löysyys korjaantui maitohappobakteerikuureilla. Alkusyksystä uloste alkoi olemaan löysää ja vihertävää ja jotenkin alkoi tuntumaan ettei Klaara saanut ruuasta enään sitä hyötyä irti, mitä se oli aikaisemmin saanut. Maitohappobakteeri ei liiemmin auttanut ulosteen koostumukseen (edelleen oli löysähköä) eikä väri muuttunut. Hill's:n ruokaa olen tilannut ulkomailta, eikä se ole millään muotoa halpa ruoka ja näin lahopäiselle emännälle kuin minä, koin tuon tilaamisen hankalaksi. Usein sain jännätä ehtiikö ruoka loppua ennenkuin uudet pussit tulee. Aikani mietin tämän ruokinta-asian etenemistä ja päädyin sitten hakemaan 1st Choicea kokeiluun kun vielä Hill's:ä oli jäljellä niin sain kivasti sekoiteltua niitä keskenään. Klaara on nyt hieman vajaan viikon syönyt Hill's 1st Choice-sekoitusta (ja lisukkeena maitohappobakteereita) ja ilokseni voin todeta, että niin ulosteen väri kuin koostumus on muuttunut parempaan! Sain myös Klaaralle lisättyä lohiöljyn ruokavalioon. Määrällä ei kauheasti juhlita, mutta yritän määrää saada lisättyä syksyn aikana.
En usko, että Klaaralla on ruoka-aineallergioita. Sen sijaan uskon alkuvuoden verikoetuloksista esiin tulleen jonkinlaisen vian ohutsuolessa. Lisäksi vahvasti epäilen taipuvaisuutta refluksiin. Refluksi ja närästys on onnekseni pysyneet poissa. Tosin pari kertaa koitin lisätä oliiviöljyä ruokaan ja se selkeästi aiheutti nousuja. Vika saattaa olla liian suuressa (tai noh "suuressa") öljymäärässä per kerta, mutta sen jälkeen tuumasin ja uskaltauduin koittamaan lohiöljyä. En tiedä onko Hill's:n ruoka liian kuivakkaa, mutta Klaaran iho kuivui keväällä ja varsinkin karvanlähdön aikaan, mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Joten toivon että öljylisästä olisi enemmän apua kuin haittaa. Mielestäni Hill's:n ruoka ei myöskään ole Klaaran lihaksistolle riittävä sapuska. Syksyn tavoitteena onkin saada kadotettua lihasmassaa takaisin.
Ja tästä pääsen "aasinsillalta" siihen, että saatan vielä vaihtaa Klaaran ruuan kertaalleen, koska Klaara ei mielestäni tarvitse hypoallergista ruokaa, vaan tärkeintä olisi että se on hyvin sulavaa (mitä nämä allergiaruuat ovatkin). Näihin vaihtoehtoihin en ole vielä tutustunut, VIP-Storen myyjän kanssa vain tuli puheeksi ja sanoi että muitakin vaihtoehtoja on. Katsellaan kuinka meidän käy :) Ruuanvaihto ei kuitenkaan ole heti-nyt-ajankohtainen ja vielä olemme "tunnustelu"-vaiheessa uuden nappulan kanssa. Alku ainakin on vaikuttanut hyvältä. Ja tokihan toiveissa olisi saada lihojakin lisukkeeksi. Kesällä annoin paistettua kanaa muutamana päivänä ja vatsa toimi eikä aiheuttanut muitakaan oireita.

Klaara kaivamassaan poterossa

Kunhan saan kanala-lampola-projektin onnistuneesti valmiiksi onkin jo seuraava projekti tiedossa. Aion tuunailla vanhoista vauvojen vaatteista harjakoirille vaatteita. Vanhat vaatteet alkavat olemaan jo kulahtaneita ja viime talvena totesin, että kun koiralle tulee ikää niin se alkaa palelemaan helpommin. Meilläkin vanha hirsitalo, joka ei ole kaikkein lämpimimmästä päästä, joten jonkinlaiset talvisisäasut on tarpeen Zaralle ja Keijulle. Erilaisia vilttejä meillä onkin sohvalla ja sieltähän nuo nakupetterit varmimmiten joutuu houkuttelemaan ulos tuonne kylmään tuuleen.

Aurinkoisia syyskelejä lukijoille! :)

15v 7kk

"Luultavasti myrskyjä

onkin vain siksi,

että niiden jälkeen

saataisiin auringonnousu."

- Muumipappa-

Aada ja minä huhtikuussa 2007

 Huhtikuussa kirjoittelin Aadan, oletettavasti, kohdun seutuvilla olleesta löydöksestä. Aada uusinta ultrattiin anibioottikuurin jälkeen, löydös oli edelleen paikallaan. Aloimme lääkärin kanssa suunnittelemaan leikkausta. Leikkaus valitettavasti lykkääntyi meidän perheen sairastelujen vuoksi. Aadan olo oli kuitenkin hyvä, ei mitään poikkeavaa, joten luotin siihen ettei leikkauksen tarve olisi akuutti ja Aada leikattaisiin kun olisimme selättäneet flunssat ja muut taudit.

Toukokuussa havaitsin Aadan vatsan pyöristyneen. Hieman vain, mutta minä huomaan koirissani (ja eläimissäni yleensäkin) melko nopeasti pienetkin normaalista poikkeavat asiat. Mutta koska Maikki oli juuri aloittanut ensimmäiset juoksunsa, veikkasin Aadankin tekevän juoksuja (Aada oli turkkinsakkin jo aiemmin tiputtanut). Leikkaus menisi sitten juoksujen jälkeen, harmittelin jälleen sterkkauksen lykkääntymistä.

Juoksut alkoivat, turvotus ei kuitenkaan tuntunut tasoittuvan, hieman jopa lisääntyikin. Mittasin lämmön, joka oli kuitenkin normaali ja Aada oli omaitsensä, joten en antanut huolelle valtaa. 

Juoksujen loppupuolella turvotusta oli edelleen, jotenka aloin epäilemään ettei ruoka, jota syötin, jostain kumman syystä sopinut teräsvatsa-Aadalle. Aada saattoi myös ulostaa vähintään 5 kertaa päivässä ihan kunnon kasat. Vaihdoin nappulat samaan kuin mitä Klaara syö. Helposti sulava nappula varmasti toisi helpotuksen pöhötykseen.

Turvotuksesta huolimatta, joka lisääntyi pikku hiljaa, Aada vaikutti normaalilta: ruoka ja juoma maistui, kävi tarpeillaan, oli iloinen ja aktiivinen hännänheiluttelija. Kuumimpina päivinä oli hieman nuutuneemman oloinen ja Aada viihtyikin mieluummin sisätiloissa. 

Juoksut loppuivat, Aadan vatsa tuntui pinkeältä. Omat huoleni ja epäilykseni alkoivat nostelemaan päätään. Aada ei kuitenkaan aristanut vatsaansa, makoili vatsallaan ja piehtaroikin.

Päätin madottaa Aadan. Matokuuri päälle ja tiivistä kakkojen kyttäämistä. Ulosteessa ei näkynyt mitään epäilyttävää.

Matolääkekuurin jälkeen Aada alkoi tuntumaan vanhemmalta ja väsyneemmältä ja turvotus ei ollut helpottanut, päätin viedä Aadan eläinlääkäriin heti maanantaina 2.7. Mikäli Aadan vointi olisi mennyt huonompaan, olin valmistautunut päivystykseen lähtöön.

Aadan viimeiseksi jääneen viikonlopun aikana Aadan vatsan turvotus tuntui lisääntyvän runsaammin, muutoin neiti vaikutti omalta itseltään. Sunnuntai-iltana huomasin että Aadan ikenet olivat kalpeat, painettaessa kuitenkin niihin tuli normaali reaktio (ajatus hieman katkesi enkä saanut nyt paremmasta termistä kiinni).

Maanantai-aamuna soitin eläinlääkärille aikaa ja toivoin aikaa samalle päivälle. Aamu kului hitaasti enkä oikein osannut olla paikallani, kosk suru meinasi vallata silloin mieleni. Aada ei syönyt aamupalaansa Aadamaisen ahneeseen tapaan, joten sekin lisäsi huolta.

Aada ei ole oikeastaan koskaan välittänyt olla autossa. Matka eläinlääkäriin meni kuitenkin rauhallisesti. 

Eläinlääkärissä lääkäri kokeili Aadan vatsaa. Hän totesi että vatsa on suuri ja pinkeä. Vahva epäilys että vatsassa olisi runsaasti kasvainmassaa, mahdollisesti perna- ja/tai maksakasvain. Leikkaus olisi mahdollinen, joskaan ei helppo. Paraneminen haasteellista eikä tietoa onko kyseessä hyvän- vai pahanlaatuinen kasvain. Aadan paino oli noussut ab-kuurista 5-6kg. Eutanasia oli mielestäni armollisin ja paras palvelus uskolliselle ystävälle.

Aada nukahti ikiuneen rauhallisesti minun silitellessä ja höpötellessä hänelle. Niin reipas ja iloinen tyttö loppuun saakka.

Jami ja Elmo siellä toisella puolen olivat Aadaa vastassa

15-vuotta ja 7-kuukautta. Tämän kirjoituksen otsikolla viittaan elämääni noutajien kanssa. Siihen mahtui kaksi erilaista, mutta kuitenkin samanlaista noutajaa, paljon ihania, kultaisia muistoja

Aadan kuolemasta on n.1,5-viikkoa. Voi kuinka outoa on tulla kotiin kun kukaan ei tule vastaan suu täynnä leluja. Tai sukkia. Tai jotain, suussa piti kuitenkin aina, tai useimmiten olla jotain. 

Viime viikolla muu koiralauma oli levottomampi. Ulos kun menimme, tuntui että he olettivat Aadan odottelevan ulkona. Kovalla ryminällä ja metelillä juoksivat portille. Klaara on tuntunut odottavan Aadaa eniten. Olen kuiskinut Klaaran korvaan että kyllä se Aada takaisin kotiin on tulossa. Samanlaisessa uurnassa kuin Jami ja Elmokin. Mielestäni kyseinen uurna on niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Hyvää matkaa Aada! Pidä sinä siellä pojista huolta, minä pidän muun lauman järjestyksessä!







En saa jostain syystä meidän kotisivujen päivityksiä toimimaan, yritän ehtiä perehtymään asiaan mahdollisimman pian. Lisään tähän Aadan muistokuvan, jota yritin epätoivoisesti saada meidän kotisivuillekkin.

 

Muori-rakas 💜

Aada (Cerdau's Fairytale) sekä Raisa. 

"Voimasi uupui, olit väsynyt niin.
Katsoin silmiisi sammuviin.
Toivotin: Aada-rakas, hyvää matkaa.
Sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut´ seurana sulla on enkeleitä,
me hyvästelemme –
silmissä kyyneleitä."

Cerdau's Fairytale, "Aada"
12.2 2007 - 2.7 2018

Kaipaamaan jäivät muu lauma, sekä erityisesti Raisa-kissa 💜

Kirjoittelen lähiaikoina meidän kuulumisia.

Mitäpäs meille kuuluu?

Pajunkissa ja Timi-kissa

Myöhästyneet pääsiäisentoivotukset, kevättä kohti mennään kovaa kyytiä :-) Lunta täällä meill on kyllä reippaasti, saas nähdä koska sulavat.

Klaara

Viimeksi kirjoittelin aikalailla kuukausi sitten Klaaran tilanteesta. Nyt on lääkekuurit popsittu ja ruokinta vaihdettu Hill'sin hypoallergiaruokaan (olikohan Hill's z/d virallisemmin). Lisäksi meillä on töpseliin laitettava dap-tyylinen (stressin) haihdutin.
Alkuun kieltämättä jänskäsin kuinka onnistuu lääkkeiden antaminen. Klaara on koira jota ei kyllä saa myrkytettyä, niin epäileväinen tuo on kaikenmaailman ylimääräisiä kohtaan. Klaara on myös haastavin madotettava. Onnekseni, tai no myös Klaaran onneksi, lääkkeiden anto ja otto alkoi sujumaan ja neiti jopa alkoi yhdistämään puhelimeni hälytyksen lääkkeenottoon (näin huonomuistisena pistän puhelimeen muistutuksia kaikista tärkeistä asioista). Tässä on nyt elelty lääkkeetöntä viikon verran. Klaaran vointi ollut hyvä, joskin se oli myös kuurien aikaan. Alkuun tuli muutamia pienempiä nousuja, mutta veikkaan että aiheuttajana oli silloin possu, jota annoin ennenkuin sain nappulat kotiin.
Jänskäsin myös suostuuko Klaara nappuloita syömään, hän kun on semmoinen nirppanokka rinsessa. Alkuun sekoitin nappuloihin myös possua ja maitohappobakteeria, mutta kun sitten eräs aamu neiti oli heittänyt sen sortin ripuleissönit sisälle, päätin jättää possun kokonaan pois, jatkaa maitohappojen antoa ja katsoa rauhoittuuko tilanne. Pelkkää nappulaa Klaara on nyt syönyt kolmisen viikkoa. Alkuun nappula maistui hyvin, kunnes jätin lihan pois niin alkoi nirppailemaan. "Miksi muut saa parempaa?" - ilme on ollut joka päiväistä. Muiden kuppeja koitetaan nuuhkia kaihoisasti ja omaa kippoja tuijotetaan kuin sinne ajatuksen voimalla siirtyisi hieman lihaakin joukkoon. Saanpa minäkin mulkaisun osakseni, sen jälkeen voidaankin syödä" kun on kerran pakko eikä muutakaan näemmä saa". Ilokseni nyt totean, useitakin eri nappuloita syöttäneenä, tällä allergia ruualla jätöksen määrä on huomattavasti vähäisempää! Klaaran vatsa on siis toiminut hyvin, lukuunottamatta sitä yhtä aamuyllätystä. Maitohapot jätin muistaakseni reilu viikko sitten pois.

Sitten vielä lupailin kertoa tuosta dap-haihduttimesta. Tuo, jonka Zooplussasta tilasin, ei ole brändätty dap, enkä nyt muista kyseisen vempeleen merkkiä (pahoitteluni), mutta uskoisin sen toimivan ainakin Klaaraan. Harjakoirat ovat oma lukunsa, niihin tuo ei tunnu vaikuttavan. Tosin harjikset viettävät yönsä peittoni alla makuuhuoneessa ja ressitöpseli on alakerrassa olohuoneessa. Klaara on ollut selkeästi vähemmän stressaantunut taaperosta. Tänään aamulla kurkistelin keittiöstä kuinka taapero ajaa huristeli (lelu) autolla ihan Klaaran viereen, eikä Klaara väistänyt. Ei edes päätään tainnut nostaa. Vauvan tulo silloin 2,5-vuotta sitten oli Klaaralle kaikkein isoin muutos, muut koirat eivät oikeastaan toukasta välittäneetkään. Klaara on ollut oikeastaan näihin päiviin asti tietyn pidättyväinen ja aina valmiina pinkaisemaan pois tieltä. Näim jälkiviisaana voisin todeta, miksi ihmeessä en jo silloin ennen vauvan syntymää hankkinut tuollaista ressitöpseliä?! Koska tuote on ollut käytössä vasta sen kolmisen viikkoa, tilasin siihen uudet öljyt ja jatkan kokeilua. Aada on paukkuarka (mm. Ilotulitteet, ukkonen) ja toivon ressitöpselin helpottavan Aadn pelkoa kesällä mahdollisilla ukonilmoilla.

Aada

Aadasta puheenollen.
Käväisin pikapika visiitillä Aadan Iitu-siskon luona kun ostin hänen emännältä kaneille uuden häkin. Olipas mukavaa nähdä Iitu näin 10-vuoden(!!) jälkeen :-) Hyvin paljon oli samaa näköä ja muutoinkin samanoloinen vanharouva kuin Aadakin :-) Valitettavasti Aada ei päässyt mukaan koska autoilu ei ole rouvan mieleen, lisäksi häkki olikin hieman odotettua isompi. Mutta mahtui kyytiin pienellä säädöllä :-D
Viime viikon maanantaina käytin Aadan lääkärillä. Epäilin pissa- tai emätintulehdusta. Lääkäri ultrasi kohdun ja siellä näkyi jotain. Kohtu tullaan ultraamaan uudelleen (perjantaina?). Aada sai 7vrk antibioottikuurin mahdolliseen pissa- tai jopa alkavaan kohtutulehdukseen. Lääkäri kuitenkin epäili että Aadalla olisi kysta tms siellä kohdun seutuvilla koska Aadan yleisvointi oli muutoin hyvä, mutta kohtu ultrataan uudelleen ja sen mukaan katsotaan Aadalle sterilisointiaika pian tai hyvin pian. Antibiootit auttoivat selkeästi muutamassa päivässä (ei pessyt itseään niin usein saati ravannut pissalla), muutoin tosiaan Aada ollut virkeä oma itsensä, ruoka maistunut (paitsi sitä on liian vähän!) eikä arista vatsaansa.

Aada ja Maikki

Pitäkäähn peukut ja tassut pystyssä että tilanne pysyykin leikkaukseen asti hyvänä :-)

Diagnoosi

Saimme Klaaralle diagnoosin vasta maanantai-iltana (26.2) ja olen sitä tässä viime päivinä makustellut enemmän tai vähemmän.
Klaaran verinäytteiden oikeastaan ainoa löydös oli folaattipitoisuuden lasku, mikä viittaisi ohutsuolen alkuosan imeytymisongelmaan. Syy ei selvinnyt näytteistä mutta yleisin syy on tulehdusreaktio, jonka aiheuttaja voi olla esim. ruoka-aineallergia.
Hain Klaaralle lääkkeet (Losec Mups ja Primperan), joilla hoidetaan mahdollisesti ärtynyt ruokatorvi kuntoon ja tietysti aloitamme eliminaatiodieetin. Olen tässä tosiaan koittanut miettiä meidän ruokintaa ja olen epäillyt voisiko naudanliha aiheuttaa Klaaralle oireita. Meillä syödään pääasiassa raakaravintoa, mutta eläinlääkäri vinkkasi Hill's z/d kuivamuonaa, jota nyt olen päätynyt kokeilemaan. Ajattelin jos tuolla hypoallergiaruualla saisin nollattua tilanteen (ns. lähdettyä tyhjältä pöydältä)  ja sitten joskus tulevaisuudessa alkaisimme kokeilemaan lihojen lisäämistä ruokavalioon.

Toisaalta en usko suoraan allergiaan, mahdollisesti Klaara on herkistynyt johonkin tiettyyn eläimen lihaan ja toiveikkaana uskon että Klaara tulevaisuudessa sietää myös nautaa (tai mikälie oireita aiheuttaakaan).

Muistellaan mennyttä, katsellaan tulevaisuutta

Tähän alkuun pieni varoitus:
Kirjoitus on lojunut luvattoman kauan raakileena luonnoksissa, joten teksti saattaapi olla hivenen pitkä :-D

Vuosi 2017 toi mukanaan niin iloa kuin surua. Syntymää sekä kuolemaa. Näyttelyissä tai muissa harrastustoimissa emme käyneetkään. Ne on nyt jääneet hieman muiden arjen askareiden "alle" jos näin voi sanoa. Ja myöskin tällä hetkellä tuntuu että on niin paljon kaikkea muutakin kuin näyttelyissä pönöttäminen. Liikaa kaikkia keskeneräisiä projekteja jotka yritän saada tänä vuonna valmiiksi. Uudenvuodenlupaukseni olikin että saatan keskeneräiset projektit loppuun ennenkuin aloitan uusia. Olen valitettavasti luonteeltani sellainen säheltäjä että aloitan yhtä, sitten teenkin toista ja eka hieman tuppaa unohtumaan.

Viime vuonna ehdottomasti iloisin asia oli Zaran ja Ykän pentujen Maikin, Paavon ja Ellin syntyminen (heidän kuulumisiaan voit lukea edellisestä kirjoituksesta :-) ). Vaikka pentuhommat ottaa kasvattajasta itsestään melkoisen paljon, se myös antaakin rutkasti takaisin. Pentujen kehitystä on aina ihana ja mielenkiintoinen seurata. Eikä toki se mielenkiinto lopu vielä uuteen kotiin muuttamisenkaan jälkeen. Minua piristää hirmuisesti pentujen kuulumiset sekä kuvat. Ihana nähdä millaisia pennuista kasvaa ja kehittyy. Paavollakin jo koipi nousee, tästä varmasti on malliesimerkki Uunolle kiittäminen, Ellistäkin tuli "iso tyttö" juoksujen alettua. Maikki se on vaan Maikki edelleen, yhtä pentumainen hassutapaus, ei merkkejä aikuistumisesta :-D

Mitenkäs se sanonta menikään, ei elämää ilman kuolemaa? Laumamme vanhin, ensimmäinen kiinanharjakoirani, Elmo (Calibra's Wuff I'm Puff) siirtyi ajasta ikuisuuteen lokakuussa 13v ja 5kk iässä. Heinäkuussa Elmolla todettiin sydänvika, johon aloitimme lääkityksen. Lääkityksellä Elmo sai vielä muutaman kuukauden lisäaikaa, mutta lopulta sairaus vei voiton eikä lääkityksestä saatu enää riittävää vastinetta.

Haikeuttakin on ollut ilmassa. Jonkinlaista luopumista sekin kun tekee päätöksen jättää joku koira pois jalostuksesta. Klaarasta (Taran Maskin Klaara) olen haaveillut itselleni jatkoa. Pitkien pohdintojen jälkeen kuitenkin päätin että Klaaraa ei enään asuteta. Ja samalla mahdollisesti myös olen haudannut "tulevaisuuden pystiffi"-haaveet. Mutta en sano ei koskaan. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, tällä hetkellä kuitenkin on vahva fiilis että Klaara on tällä erää ensimmäinen ja viimeinen. Mutta kuten aiemmin totesin,en sano etteikö ehkämahdollisesti joskus tulevaisuudessa. Riippuu paljon mihinkä suuntaan rotu on menossa. Tällä hetkellä pidän siis sormet ja varpaat ristissä että asioihin tulisi joku tolkku hienoa rotua ajatellen.

Tämä talvi on ollut aivan ihana! Lunta on piisannut, pakkastakaan ei ole ollut liiaksi (pysynyt oikeastaan mukavan maltillisena, paitsi nyt tällä viikolla yöpakkaset ovat olleet kovempia). Onneksi muutaman viime "talven" säät eivät ole yltäneet tälle talvelle, ei loskaa, kuraa eikä pimeyttä!

Vuosi 2018, mitäs meillä on jo tapahtunut ja mitä uusi vuosi tuo tullessaan?

Tammikuussa Molla ja Maikki matkasivat hammaslääkäriin. Mollalta poistettiin yksi hammas, Maikilta 2 maitokulmuria sekä muutamia jo heiluvia maitohampaita. Eilen Klaarakin kävi lääkärissä. Muistaakseni olen kirjoitellut Klaaran närästyksestä, mutta kertaanpa hieman. Syyskuussa 2017 Klaaraa närästi ja korvensi sen verran kovasti että huomasin neidin olevan kipeä. Klaara ei näytä kipuaan kuin pienillä eleillä, joten minun on oltava skarppina mikäli epäilen jonkin olevan vialla. Se oli sunnuntai-päivä kun Klaaran kipu oli yltynyt (mm. rauhaton, kuolasi paljon, joi vettä) soitin päivystykseen ja kerroin närästys-epäilyistäni. Saimme vinkin koirille sopivasta reseptivapaasta närästyslääkkeestä (Antepsin), jota sitten lähdin hakemaan reilun 50km päästä Apteekista. Antepsin auttoi nopeasti Klaaran olemiseen. Seuraavana päivänä kun Maikki käväisi rokotuksilla, kyselin närästyksestä eläinlääkäriltä ja saimme ohjeeksi syödä Antepsinia 2-vkn kuurin ja jos siitä ei ole hyötyä, tutkittaisiin lisää. Kuuri syötiin ja se auttoi.
Tähän väliin huomautan, että ennen syyskuuta Klaaraa oli aina välillä närästänyt satunnaisesti. Närästys oli kuitenkin mennyt nopeasti ohitse, eikä ollut yltynyt samanlaiseksi kuin mitä syyskuussa. Samanlaista pientä närästystä muistelisin että olisi ollut tässä välissä (syyskuu 2017-helmikuu 2018), mutta niistä on selvitty kotikonstein.
Helmikuussa närästys taas alkasi vaivaamaan Klaaraa, ei kuitenkaan yltynyt kivuliaaksi kuitenkin nousuja oli useammin, joten päätin että asiaa aletaan nyt selvittämään eläinlääkärin kanssa. Varasin ajan sellaiselle klinikalle, jossa mahdollisesti voisi suorittaa vatsalaukun tähystyksen. Eilen sitten oli tämä terveystarkastusaika. Klaarasta otettiin verinäytteitä, jotka lähetettiin Saksaan ja sieltä toivottavasti tulokset tulevat huomenna. Verikokeesta pitäisi näkyä mm. vatsahappojen tilanne, joten odottelemme huomiseen vaivan varmistumista. Eläinlääkäri kuitenkin vahvasti epäili että Klaaralla olisi ärtynyt ruokatorvi. Syömme tuloksiin asti Antepsinia ennen ruokailuja ja tulosten tullessa sitten katsomme tilannetta uudestaan.
Oireiden helpottamiseen sekä osana hoitoa, on ilmeisesti myös stressin vähentäminen ympäristöstä. Nytkun olen ajatellut näitä närästys-asioita taaksepäin niin tokihan meillä on ollut stressiä. Tai oikeammin minulla. Ja harmikseni, tai noh "harmikseni", Klaara lukee tunnetilojani ihan liian hyvin. En voi häneltä peitellä negatiivisia tuntemuksia naamioiden ne hymyyn ja lepertelemällä. Ei, Klaara näkee minun sisimpääni, naamioiden taakse.
Syyskuussa juurikin minua stressasi Elmon tilanne. Kunto alkoi silloin menemään alamäkeen ja tokihan se jos mikä on stressaavaa kun tietää ja pelkää yhteisen ajan olevan vähissä.
Kieltämättä myös tuo ihmislapsi, reilu 2-vuotias taapero, ei varmasti helpota aina Klaaran stressaamista. Pojankoltiainen kun on kova pitämään meteliä sekä juoksemaan ympäri kämppää, kiipeilemään sekä pomppimaan sohvilla ja nyt uutuutena on ollut mukava häiritä koirien unta esimerkiksi puhaltamalla naamaan. Ja ei, meillä ei ole tämä sallittua mutta en millään ehdi joka paikkaan, joten tämä kennelmamma ei myöskään aina ole niin stressisignaaliton ojentaessaan jälkikasvuaan. Esiteini-ikäinenkin saa välillä aiheutettua harmaita hiuksia, 10-vee kriisiä poteva poika myös tekemättömien koulujuttujensa kanssa ei aina ole niin iloinen asia. Joten kyllä, meillä on stressiä. Mutta mitenkä sitä saisi helpotettua? Tähän otan vastaan niksejä, mikäli teiltä lukijoilta löytyy jotain jippoja.
Eläinlääkäri suositteli kokeilemaan Adaptil (D.A.P)-haihdutinta. Myönnän, olen ollut aina tuota härveliä kohtaan hieman skeptinen (toimiiko se oikeasti, siis ihan oikeasti?), mutta koska nyt olen avoin kokeilemaan kaikkea, tulee meille tuollainenhaihdutin ja voisin siitä sitten kirjoittaa postauksenkin :-)
Googlettelin tuota haihdutinta ja koin valaistumisen, sehän saattaisi helpottaa meidän muidenkin koirien sielunelämää. Esimerkiksi Aada pelkää kovaa pauketta (esim. ampuminen, ilotulitteet, ukkonen), joskin nyt iän myötä kuulokin on selkeästi alkanut olemaan valikoivampi (vaiko huonompi...), mutta ehdottomasti kokeilunarvoinen Aadallekkin! Zara sen sijaan ollut useamman vuoden hormonihirviö, ennen juoksuja terrorisoi alkuvuosina Mollaa ja nyt kohteeksi on vaihtunut Keiju. Josko nuo feromonit helpottaisi Zarankin elämää ennenkuin pääsee leikkuriin. Lisäksi meillä on noille harjakoirasankareille jäänyt juoksuista "päälle" mm. kissoille haukkuminen sekä sisälle merkkailu. Riittää että menen saunaan niin jo vain on koivet nousseet. Sisälle meillä ei merkkailla paitsi ennen juoksuja ja nyt viime juoksujen jälkeen, jotka oli joulu-tammikuussa, tämä on tosiaan jäänyt "päälle". Josko tuo ihme vekotin laittisi noiden harjakoirienkin feromonit kuntoon, tiedä sitä.
Haihduttimen käyttökokemuksista kuulisin toki mielelläni myös muilta lisää, joten laittakaahan kommenttia mikäli on kokemuksia, hyviä ja/tai huonoja.

Vuoden ekat synttäritkin juhlittu! Nimittäin porukan wanha prouvva Aada täytti 11-vuotta 12.2! Synttärikuvat jäi ottamatta, neiti päätti tipauttaa karvansa ja on nyt suoraan sanottuna ihan järkyttävän näköinen. Semmoinen puolipitkäkarvainen labbis :-D Joten odottelemme karvojen kasvamista. Aada on ollut tervekuntoinen, verikokeet ja sydän oli syksyllä ok kun kävimme hammaslääkärissä. Vauhtia piisaa likimain entiseen malliin. Alku viikosta käteeni osui Aadan korvan läheltä posken seutuvilta n. herneen kokoinen patti, jota nyt seurailen kuinka nopeasti kasvaa ja muuttuu.

Vihdoin myös löysin koirahierojan tästä meidän lähimaastosta. Ja vieläpä tuttavapiiristäni:-D Mari Kolkkala (facesta löytyy sivut tmi Mari Kolkkala) oli kouluttautunut koirahierojaksi ja laittanut firman pystyyn. Mari käy myös paljon muualla hieromassa, kannattaa kurkata face-sivuilta aikataulut missä Mari milloinkin menee :-)
Klaara siis pääsi Marin käsittelyyn. Klaaralla on ollut takapää, eritoten oikea takajalka jumissa ja siten myös hännän seutu jumiutunut.
Pakko myöntää, ensimmäinen hieronta hieman pelotti. Kuinka Klaara käyttäytyisi, onneksi olimme vieraalla maaperällä, joten uskoin Klaaran olevan vieraskorea. Alkuun Klaaraa jännitti ja paljon. Tai ahdisti. Klaaraa ehkä vähän jopa naurattikin, mutta kun otettiin oikea takanen käsittelyyn, taisi likka melkein tukehtua kuolaansa.Selkeästi kyseisen jalan hieronta sattui. Kalvot olivat polvesta alaspäin jumissa. Näin kuinka Klaaraan samalla sattui, mutta tuntui kuitenkin hyvältä, helpottavalta. Oikeastaan koko takapään hieronta näytti sattuvan ja tuntuvan hyvältä. Klaara ei siis muutoin kuin omin pienin elein näyttänyt kivun. Hieronnan loppuvaiheessa Klaara oli selkeästi rauhallisempi ja jopa hieman hymyilikin.
Hieronnan jälkeen neiti oli niin poikki hierontasessiosta että vaivoin jaksoi hypätä autoon ja nukkuikin melkein koko kotimatkan :-D
Seuraavan hieronnan varasin vajaan 2-viikon päähän ensimmäisestä, Marin suosituksesta. Tänä aikana tutkailin Klaaraa entistä enemmän. Nopeasti Klaara alkoi käyttämään myös oikeaa takajalkaa enemmän. Ja asia, jonka en edes ollut huomannut olleen vähissä, oli palannut. Nimittäin hännän heilutus! Ensimmäisen ja toisen ajan välillä Klaara on selkeästi näyttänyt siltä kuin odottaisi pääsevänsä uusinta käsittelyyn.
Seuraavalle käsittelylle Klaara lähti suurella innolla, joka sitten latistuikin arkoja paikkoja käsiteltäessä :-D Tällä kertaa neiti oli paljon rauhallisempi kuin edellisellä kerralla. Olen erittäin tyytyväinen jo näiden kahden käsittelykerran jälkeen tulleisiin tuloksiin. Toki jumituksia vielä on ja ensi kuussa menemme Marin käsittelyyn jälleen. Mari myös käsittelee koiraa varmoin ja tottunein ottein, ekalla kerralla tuli hieman sellainen fiilis ettei Klaara olisi uskonut että vieras tyyppi voisi löytää ne arimmat kohdat. Ja erittäin hienoa ettei koiraa ollut pakko laittaa väkisin makuulle (valitettavasti olemme Klaaran kanssa törmänneet myös tähän, koska "kun kaikki muutkin koirat ovat olleet tässä asiassa makuullaan", sopii kokeilla laittaa reilut 50kg väkisin makuulle.... ) vaan molemma hieronnat on onnistuttu tekemään koiran seistessä, muutoinkin koiran ehdoilla. Lämpimät kiitokseni tätäkin kautta Marille! :-)
Ainoa miinus oli ensimmäisen kerran jälkeisen päivän omien jalkojen kunto. Olin sen verran maitohapoilla että voitte vain kuvitella sitä tunnetta jaloissa :-D Ei ollut ergonomia itsellä ihan kunnossa ei.

Lumisen aurinkoisia talvipäiviä lukijoille! :-)

Elli, Paavo ja Maikki

Morjesta pöytään! Trio riiwiöt vastasyntyneinä <3

Ykän ja Zaran (Big Jokes Le Petit Cheval x Mirbon's Zara) pennut syntyivät 13.6 2017. Kaksi naku narttua ja yksi naku-uros. Ja tämä kirjoitus on penneleiden kuulumisille omistettu :) Kuulumiset on omistajien kirjoittamat, samoin kuvat, suuret kiitokseni Kirsille ja Elinalle! :-) Alunperin suunnittelin julkaisevani tällaisen kirjoituksen penskojen 6kk kunniaksi, mutta tää vähän venähtikin, pianhan pennut täyttää 7kk :-) Josko sitten seuraavat kuulumiset kesäkuussa ;-)

Goldenmind Miya The Moonlight Archer, "Maikki"

Maikki-metsäläinen. Iloinen ja villi luonnonlapsi. Leikkisä. Pusutteleva. Malttamaton. Korvatovatvainkoristeena.
Maikki jäi tänne kotipesään ilahduttamaan emänsä päiviä. Tai ei Zara aina kovin ilahtunut ole kun Maikki haluaisi leikkiä vaikka väkisin ja äitinsä mieluummin kömpisi peitonalle Keijun viereen kuorsaamaan. Maikki kyllä leikkii mieluusti myös yksinäänkin. Heittelee palloa ja kipittää perään, noutaa ja palauttaa heittopisteelle. Lumi on vallan ihanaa! Maikki onkin nakuistani ainoa joka tuntuu suorastaan rakastavan lunta! Zara ja Keiju eivät ole kauhean innoissaan kun tuo lumihirviö juoksee hiutaleet pöllyten ohitse. Kyllä Maikki välistä osaa rauhoittuakkin. Tytär opetti neidin istumaan. Sen pidemmälle ei olla vielä päästy :D (toki sisäsiisteys alkaa olemaan hanskassa). Hieman suunnitelmissa josko keväällä-kesällä mentäisiin koirakouluun opiskelemaan, mikäli sellainen järjestetään. Näyttelysuunnitelmia en ole liiemmin tehnyt, neidin korvat kun seilaavat ylös, alas eikä koskaan tiedä missä asennossa korvat päättävät olla huomenna. Tai edes vartin päästä. Maikki "ilmeilee" korviensa avulla. Kun Maikki on oikein innoissaan, korvat ovat lituskana päätä myöten. Ulkona korvat sojottavat pystyssä, täytyyhän siellä olla tarkkaavaisena ja kuulolla. Vitsivitsi, korvat on koristeena, varsinkin jos on kivaa niin ei tartte kuunnella. Maikki on kyllä aika "kookas" narttu (lainausmerkit siksi kun neiti taitaa mennä karvan mitalla emänsä ohitse. Ei Zarakaan iso ole, mutta meidän muut nartut on mallia kääpiö :D Malliltaan Maikki on omaan silmään kivan näköinen, joskin on järkyttävän karvainen kropaltaan. Autoilusta Maikki ei välitä. Trimmaus ja kynsienleikkuu sujuu, joskin nyt pitää hieman murkkistella ja laittaa vastaan ihan vaikka vaan vastaan laittamisen vuoksi.

Goldenmind Balmond The Primal Fury, "Paavo"


Paavo on energinen ja leikkisä pieni sydänten sulattaja! Kova pusuttelemaan ja hurjan utelias! Kaikki ruokainen ja peiton alla nukkuja. Paavo tykkää kaulan alta silittämisestä ja pyllylle "läpyttämisestä", jolloin yleensä saadaan hepulit ja juostaan kämppää ympäriinsä.
Herkkujen avulla tehdään mitä vain esim. Istu, makaa, kontakti, seiso, tassu.. kaikki osataan kun halutaan. Ulkona käydään hyvin ja jalka nousee joka kerta korkeammalle. Mutta valjaissa ei liikuta mihinkään. Vapaana mennää kotipihalla, välillä joutuukin pariin kertaan huutamaan jätkää sisälle.
Paavo tykkää kaikista ja on hurjan sosiaalinen, vaikkakin uudet ihmiset vähän jännittävätkin aluksi. Mutta kumminkaan Paavo ei aina tykkää jos hänet otetaan syliin, ilman että hän haluaa( oman arvon tunteva :D). Hän kyllä mielellään itse tulee sitten kun on aika rauhoittua joko syliin tai lähelle lämmittelemään. Kaikessa kumminkin pitäisi olla mukana ja onkin.
Sateiset ilmat, kynsien leikkuu ja trimmaus eivät kuulu Paavon lempipuuhiin!

Goldenmind Vexana The Toxic Kiss, "Elli"


Ellin päivä koostuu pää osin toisten, siis Lyylin ja Ruttusen, komentamisesta. Kissa Nellikin saa oman osansa. Lenkeillä käydään ja ulkona tykkää jahdata kaiken liikkuvan. Elli on ihmisrakas kuvittelee lenkillä vastaan tulevat olevan häntä varten. Että kaikki silittävät ja paijaavat. Tahtoo olla aina eka. Sisällä leikkii ja turhatuu välillä ja omaa välistä tuhoamis vietin. Buklee matto saa kyytiä. Hakee palloa ja riehuu suurimman osaa päivästä. Yöt nukkuu kiltisti peiton alla paikkaa vaihtamatta. Elli on pikkuriikkinen sisupussi. Niin ihku pikku riiviö. Pentueensa ilmeinen mini mini. Välistä komentaa sisällä niin eläimet ku ihmiset. Näin meidän päivät kuluu. Ihana pikku Riiviö Elli.

Kiitos Ellin ja Paavon kotijoukoille penskojen hyvästä hoidosta, kuvia ja kuulumisten laittoa unohtamatta! :-)