Syksy tulee...

Ja senhän tietää pimenevistä, sekä kylmenevistä päivistä, karvanlähdöstä sekä ihmisillä vieläpä flunssasta.

Taran Maskin Klaara, "Klaara"

Meillä siis on hirmuinen karvanlähtö, varsinkin Klaaralla (terveisiä vaan pennunkatsojille, ja pahoitteluni vielä karvaisista vaatteista..). Oman pentueensa jälkeen (vuonna 2015) tuntuu että Klaara tiputtaa karvansa likimain täysin karvanlähdön aikaan. Mielestäni vieläpä näin syksyisin? Aada vasta aloittelee karvanvaihtoa, mikä on hieman kummallista koska Aadalla alkoi juoksut. Mutta Aada on aina ollut juoksujensa kanssa hieman erikoinen, joten eipä ole yllätys että neiti tiputtaa karvansa mahdollisesti vasta juoksujen jälkeen.

Elämäntilanteeni huomioonottaen voin suoraan sanoa että koko porukkaa en ole pessyt naismuistiin, joten olin tässä saanut inspiraation ja suunnitelman kuinka käyttäisin yhden päivän koko tiimin pesuihin ja trimmauksiin. Likimain jo haistoin ihanan puhtaan koiralauman ja näin sieluni silmin kuinka saisin vaikka otettua ihanan syksyisiä kuvia (kerrankin) laitetuista koirista. Nythän koko kuvausinto on ollut hieman niin ja näin, mutta puhtaita ja laitettuja koiria on aina ilo kuvata, sekä tietenkin katsella. Mitäpä vielä! Flunssa sitten kaatoi meikäläisen sohvan mutkaan. Pesutrimmausprojekti siis siirtynee sinne kunnes paranen ennalleni. Olen nyt tiistai-illasta lähtien sairastanut, joten luulisi taudin hellittävän otteensa. Tänään tosin joudun uhmaamaan tautiani ja laitan pojat, Elmon & Sepon, pesuun ja trimmiin. Huomenna matka käy kohti eläinlääkäriä. Sepolla on ollut jonkin aikaa erikoisia oireita, en nyt muista olenko tänne blogiin kirjoitellut, yht'äkkisiä kiljahduksia ja olen paikallistanut että kipu tulisi suun-pään-niskan seudulta. Tulehduskipulääke-kuuri on syötetty, ei auttanut, joten huomenna katsotaan nukutuksella missä mättää. Tarkastuksessa, ennen siis lääkekuuria, ei lääkäri havainnut päälle päin mitään erikoisempaa, joten nyt sitten Seppo rauhoitetaan ja katsotaan tarkemmin. Elmon sydän pääsee jälleen kuunneltavaksi. Viimeksi Elmon sydän kuunneltiin kun pennut kävivät tarkastuksessa ja sirutuksessa (lääkitystä oli ollut silloin viikon ajan) ja silloin jo sydän jaksoi pumpata virkeämmin, sivuääni kyllä kuului, mutta ei ollut niin voimattoman oloinen. Samalla kun sydämen tilanne tsekataan, kysyn koska olisi mahdollista laittaa Elmonkin suu kuntoon. Tai siis turvallista. Ensin pitää saada sydän kuntoon ja sitten vasta hampaat.

Elmo on nyt syönytsydänlääkettä (+nesteenpoisto 2xpvä) reilun 5-viikkoa. Lääkitys on selkeästi helpottanut, enää ei köhi kun satunnaisesti eikä silloinkaan köhiminen "jää päälle". Huomenna olisi tarkoitus miettiä lääkärin kanssa, vähennetäänkö nesteenpoistolääkitystä. Elmo on nyt alkanut öisin laskemaan alleen, joka olikin odotettavissa. Päivisin ei vahinkoja pääse käymään koska pääsee ulos usein, mutta yöllä Elmo ei edes herää kun pissa tulee (tai herää edes pissahätään että pyytäisi ulos).

Maikki, tuo pentueeni karvainen nakukekkuli, kun pääsi runkokarvoistaan ensinmäistä kertaa, alkoi taapero liki 2v. hokemaan Maikkia hepaksi. Kyllähän tuo kieltämättä pieneltä ponilta näyttää. Mutta jösses, mihin olen pääni laittanut! Minullahan ei siis ole minkäänlaista kokemusta noiden karvatumpelonakujen trimmaamisesta ja kyllä tuo likka aikamoinen savotta tulee aikanaan olemaan laittaa näyttelyyn. Toinen korva neidillä on komeasti pystyssä, toinen vielä elää omaa elämäänsä eikä tiedä lerpottaako vaiko lurpattaako. Pentueen toinen narttu, Vexana, on vielä täällä kotipesässä, hänellä korvat ovat selkeästi paremmat kuin siskollaan. Paavollakin (Balmond) hieman taitaa kuulottimet vielä lörpättää, mutta pojalla olikin pentueen suurimmat korvat.

Kirjoittelen mahdollisesti huomenna lisää, mitenkä eläinlääkärissä meni. Selviääkö mikä Seppoa vaivaa sekä Elmon sydämen tilanteesta. Peukkuja pystyyn, että saamme vastauksia kysymyksiin :)

Karvantäyteistä syksyä kaikille!